Selma on naisen etunimi.
Nimi on kelttiläistä alkuperää ja tuli yleisemmin tunnetuksi Macphersonin vuonna 1765 julkaisemasta runokokoelmasta Ossianin laulut. Siinä se esiintyy paikannimenä, mutta tuli pian käyttöön myös naisen etunimenä. Suomessa sen yleistymiseen ovat vaikuttaneet myös eräät Franzénin ja Topeliuksen runot, joissa nimi esiintyy, erityisesti Topeliuksen vuonna 1845 julkaisema Ljungblommor.
Nimi Selma otettiin almanakkaan vuonna 1857, ja nimipäivä on 5. joulukuuta. Vuoden 2019 loppuun mennessä Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan Selma-nimen on Suomessa saanut 12 197 naista. Nimi on ollut yleinen varsinkin ennen vuotta 1920 syntyneillä, mutta 2010-luvulla se on jälleen yleistynyt.