Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivä 9.8.

Tällä hetkellä päivän kunniaksi liputtaminen on suositus eikä sitä ole vielä virallisesti merkitty kalenteriin. Jos kansalaiset omaksuvat päivän ja liputtavat aktiivisesti Tove Janssonin päivänä, päivä siirretään vakiintuneiden liputuspäivien ryhmään. Samainen aktiivisuus vaikuttaa myös siihen lisätäänkö päivä tulevaisuudessa kalenteriin. Lopullisen päätöksen päivän kalenteriin lisäämisestä tekee Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.

Aloitteen liputtamisesta Tove Janssonin kunniaksi teki sisäministeri Maria Ohisalo. Päivän lisänimi puolestaan viittaa Tove Janssonin ainutlaatuiseen vaikutukseen suomalaiseen taiteeseen. Päätöstä sisäministeriö kommentoi tiedotteessaan 6.3.2020 seuraavasti:

“Tove Jansson on merkittävä ja kansainvälisesti tunnustettu kuvataiteilija ja kirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle. Vaikka Jansson tunnetaankin parhaiten muumikirjoistaan, hän oli myös arvostettu taidemaalari ja kuvittaja. Hänen monissa teoksissaan käsitellään vähemmistöjen asemaan ja erilaisuuden kokemukseen ja hyväksymiseen liittyviä teemoja.”

 

• Kuka oli Tove Jansson?
  • Tove Janssonin elämä
  • Tove Janssonin muumit
  • Tove Janssonin viimeiset vuodet
• Tove Janssonin tuotanto
• Tove Janssonista kertovaa kirjallisuutta

 

Kuka oli Tove Jansson?

Tove Jansson on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita. Parhaiten hänet tunnetaan muumiuniversumin luojana, joiden rakastettuja tarinoita Jansson kirjoitti romaaneina, kuvakirjoina ja sarjakuvina. Muumiteoksia on käännetty jo yli viidellekymmenelle kielelle.

Muumi-kirjojen lisäksi Jansson on kirjoittanut 12 romaania ja novellia, piirtänyt erilaisiin lehtiin sekä maalannut useita teoksia. Hän on myös kuvittanut useita kirjoja, joista kuuluisimpia ovat varmastikin Lewis Carrollin klassikkosatu Liisan seikkailut ihmemaassa (Alice’s Adventures in Wonderland) sekä J. R. R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit or There and Back Again).

Elämänsä aikana Tove Jansson ansaitsi useita kirjallisuuspalkintoja sekä muita kunnianosoituksia, joita ovat muun muassa filosofian kunniatohtorin arvo Åbo Akademista, professorin arvonimi vuonna 1995 sekä Pro Finlandia -mitali.

Tove Janssonin elämä

Tove Marika Jansson syntyi sunnuntaina 9.8.1914 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kuvittaja-piirtäjä Signe Hammarsten ja kuvanveistäjä Viktor Jansson.

Äiti Signe muun muassa suunnitteli seteleitä Suomen Pankille ja piirsi Suomen postimerkkejä noin 30 vuoden ajan. Vuosien 1929 ja 1962 välillä hän suunnitteli noin 200 postimerkkiä, joita painettiin yhteensä noin 6 miljardia kappaletta.

Isä Viktorin kuuluisimpiin julkisiin veistoksiin kuuluu esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen puistossa sijaitseva Convolvulus (1931), jonka mallina toimi hänen tyttärensä Tove. Tovella oli kaksi pikkuveljeä, valokuvaaja Per Olov (1920–2019) sekä kirjailija ja myöhemmin Tovea muumipiirtäjänä avustanut Lars (1926–2000).

Tove kasvoi taiteen ympäröimänä. Hän alkoi piirtämään jo nuorena; hänen sanotaan oppineen piirtämään jo aiemmin kuin oppi kävelemään. 14-vuotiaana Tove tuurasi äitiään Signeä erilaisten kansikuvapiirrosten teossa. Samanikäisenä Tove kirjoitti ja kuvitti ensimmäisen kuvakirjansa, Pipu ja Kalle ja Ahdin mustekalat. Kirja kuitenkin ilmestyi vasta 1933. Ensimmäisiä Janssonin piirroksia on julkaistu 1920-luvulla esimerkiksi lastenlehdissä.

Ollessaan 15-vuotias, Jansson lopetti koulun ja muutti enonsa perheen luokse Ruotsiin asumaan vuonna 1930. Kerrotaan, että tällöin Tove sai ensikosketuksen muumeihin: Toven eno Einar kertoi, että jos sisarentytär käy öisin ruokakomerolla, tulee muumipeikko hönkäilemään kylmästi hänen niskaansa. Tuona aikana Tove myös opiskeli Tukholman taideteollisessa oppilaitoksessa maalauksen ohella myös muita taideaineita, kuten koristemaalausta, piirustusta ja keramiikkataidetta.

Vuonna 1933 Tove Jansson muutti takaisin Suomeen ja opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa (nyk. Taideyliopiston Kuvataideakatemia). Opinnot koulussa päättyivät vuonna 1937. Saman vuosikymmenen aikana hän matkusteli Euroopassa, kuten Saksassa ja Ranskassa. Vuonna 1938 Ranskassa Tove opiskeli saamansa stipendin avulla. 1930-luvun aikana hän myös kirjoitti novelleja, joita julkaistiin aikakaus- ja joululehdissä. Jansson kuvitti itse novellinsa, koska hänen mielestään kuvan ja sanan yhdistäminen oli itsestäänselvyys.

1940-luvun alussa Tove työskenteli johtavana taiteilijana pilalehti Garmille. Täällä työskennellessään hän piirsi noin kuusisataa piirrosta ja sata kansikuvaa lehdelle. Tällöin Janssonin signeerauksissa oli mukana isoneinäinen otus nimeltään Snork, muumien esikuva (“Snork” on myöhemmän muumigallerian mukaan Niisku).

Vuonna 1944 Tove löysi kodin Ullanlinnan torniateljeesta, jossa hän asui vuosikymmenten ajan. Täällä hän sai olla rauhassa ja omistautua sille, mitä rakasti: taiteelle. 1940-luvulla Jansson teki myös ensimmäisen julkisen koristemaalauksensa Helsingin Pitäjämäkeen, Strömbergin tehtaan ruokasaliin. Myöhemmin hän teki samantapaisia teoksia muun muassa Helsingin kaupungintalon ravintolaan, Hotelli Seurahuoneelle Haminaan sekä Auroran lastensairaalaan.

Tove Janssonin muumit

Muumien esikoisteos, Muumit ja suuri tuhotulva (1945), syntyi talvisodan aikana 1939–1940. Hän halusi tuoda sodan synkkyyden keskelle muistutuksen lapsuudesta; sen onnellisuudesta ja turvallisuudesta.

Muumilaakson syntyyn puolestaan vaikutti paljon saari Porvoon Pellingissä, jossa Tove vietti monta lapsuuden kesää. Toinen alue, joka myös toimi Muumilaakson inspiraationa, oli Hammarstenin suvun kesänviettopaikka Tukholman saaristossa Blidössä. Nämä saaristossa vietetyt lapsuuden kesät vaikuttivat myös Toven myöhempään elämään, kun hän elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa rakensi 1960-luvun alussa Klovharun saareen pienen mökin, jossa he viettivät noin 30 kesää.

1950-luvulla Jansson teki yhteistyötä teattereiden ja Suomen Kansallisoopperan kanssa, kun hän suunnitteli lavastuksia ja pukuja heille. Myöhemmin, vuonna 1974, Suomen Kansallisooppera toteutti Muumioopperan, johon Jansson myös suunnitteli puvustuksen.

Muumi-sarjakuvat

Vuonna 1953 Jansson sai tarjouksen brittiläiseltä Associated Newspapers -konsernilta alkaa piirtämään muumisarjakuvaa heidän omistamaansa iltapäivälehteen Evening Newsiin. Lehti antoi sarjakuvalle kuitenkin joitakin ehtoja, joihin lukeutuvat ainakin onnelliset loput ja että hahmot selviävät seikkailuistaan hengissä.

“Onnellisten loppujen” -teema onkin olennaisena osana muumitarinoita. Vaikka muumit seikkailevat milloin minkäkin luonnonilmiön tai katastrofin kanssa aina vedenpaisumuksesta komeettoihin, tarinat päättyvät poikkeuksetta onnellisesti ja usein Muumilaaksossa juhlitaan seikkailun päätteeksi isojen kekkereiden merkeissä. Jansson itse perusteli onnellisia loppuja myös sillä, että jos lapsi samaistuu päähenkilöön, kulkee tämän rinnalla läpi välillä pelottavankin seikkailun, olisi väärin, jos lapsi ei kertomuksen lopussa saisi hengähtää onnellisen lopun myötä.

Evening Newsin ehtoihin kuului myös se, että sarjakuvaa oli valmistettava etukäteen puolen vuoden jaksoissa. Tämä osoittautui työlääksi Janssonille. Tässä vaiheessa Toven veli Lars alkoi avustamaan Janssonia sarjakuvien parissa. Aluksi hän auttoi Tovea käännöksissä, ja Toven sopimuksen päätyttyä, Lars otti muumien sarjakuvatuotannon kokonaan hoitoonsa.

Kokonaisuudessaan Janssonin sopimuskautena lehteen ilmestyi 21 tarinaa, jotka käsittivät kaikkiaan 1633 kerralla ilmestynyttä kuvasarjaa eli strippiä. Sarjakuvia on julkaistu niin Suomessa kuin yli kahdenkymmenen muun maan lehdessä.

Tove piti matkustamisesta, koska niillä hän sai työskentelyrauhan. 1970-luvulla Tove ja Tuulikki matkustivat ympäri maailmaa noin kahdeksan kuukauden ajan. Koko matka ei kuitenkaan mennyt töiden parissa, vaan välillä he myös rentoutuivat.

1970 Jansson julkaisi viimeisen muumitarinansa, Sent i november (Muumilaakson marraskuu). Teos on muumitarinoista vakavammasta päästä ja tähän on varmasti vaikuttanut myös se, että Janssonin äiti, Signe, kuoli samana vuonna.

1980-luvulla muumit nousivat suureen suosioon, kun muumit näyttäytyivät televisiossa eurooppalais-japanilaisen animaatiosarjan myötä. Nykyään muumeja löytyy ympäri maailman eri muodoissa, esimerkiksi leluina, vaatteina ja astioina.

Yksi monen ihmisen harrastus on muumimukien keräily. Kaikkien aikojen kallein muumimuki on eri lähteiden mukaan joko Fazerin joulumuki (2004), joka huutokaupattiin Hirvaskankaalla 9 050 €:n hintaan, tai Muumipeikko unelmoi -muki, jonka hinta on 10 000 €. Lähteessä ei tosin kerrota, että missä tai milloin muki olisi myyty vai onko kyseessä vain hinta-arvio.

Tove Janssonin viimeiset vuodet

Vuonna 1996 Jansson kirjoitti novellin Haru, eräs saari kumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Novelli kuvaa pariskunnan yhteistä saarta läpi vuosikymmenten. Janssonin omat viimeiset novellit ilmestyivät kokoelmassa Meddelande (1998; suom. Viesti 1999).

Tove Jansson kuoli kesäkuussa 2001 86-vuotiaana Helsingissä. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle Janssonin suvun sukuhautaan. Hautapaikkaa koristaa Toven isän Viktor Janssonin 1930-luvulla tekemä veistos maapallon päällä istuvasta pienestä pojasta.

Tove Janssonin tuotanto

Kirjat

• Sara och Pelle och näckens bläckfiskar, 1933, (kirjailijanimellä Vera Haij; alkup. suom. nimi Pipu ja Kalle ja Ahdin mustekalat, Kuvataide, 1933; uudistettu painos Seikkailu merenpohjassa, suom. Sirke Happonen, WSOY, 2014)
• Småtrollen och den stora översvämningen, 1945 (Muumit ja suuri tuhotulva, suom. Jaakko Anhava, WSOY, 1991)
• Kometjakten, 1946; uudistettu laitos Kometen kommer, 1968 (Muumipeikko ja pyrstötähti, suom. Laila Järvinen, WSOY, 1. painos 1955)
• Trollkarlens hatt, 1946; tarkistettu laitos 1968 (Taikurin hattu, suom. Laila Järvinen, WSOY, 1. painos 1956)
• Muminpappans bravader, 1950; tarkistettu laitos 1956; toinen tarkistettu laitos Muminpappans memoarer 1968 (Muumipapan urotyöt, suom. Päivi Kivelä ja Laila Järvinen, WSOY, 1. painos 1963)
• Farlig midsommar, 1954 (Vaarallinen juhannus, suom. Päivi Kivelä ja Laila Järvinen, WSOY, 1. painos 1957)
• Trollvinter, 1957 (Taikatalvi, suom. Laila Järvinen, WSOY, 1. painos 1958)
• Det osynliga barnet och andra berättelser, 1962 (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, suom. Laila Järvinen, WSOY, 1. painos 1962)
• Pappan och havet, 1965 (Muumipappa ja meri, suom. Kaarina Helakisa, WSOY, 1. painos 1965)
• Bildhuggarens dotter, 1968 (Kuvanveistäjän tytär, suom. Kristiina Kivivuori, WSOY, 1969)
• Sent i november, 1970 (Muumilaakson marraskuu, suom. Kaarina Helakisa, WSOY, 1. painos 1970)
• Lyssnerskan, 1971 (Kuuntelija, suom. Kristiina Kivivuori, WSOY, 1972)
• Sommarboken, 1972 (Kesäkirja, suom. Kristiina Kivivuori, WSOY, 1973)
• Solstaden, 1974 (Aurinkokaupunki, suom. Kristiina Kivivuori, WSOY, 1975)
• Dockskåpet och andra berättelser, 1978 (Nukkekaappi ja muita kertomuksia, suom. Eila Pennanen, WSOY, 1. painos 1980)
• Den ärliga bedragaren, 1982 (Kunniallinen petkuttaja, suom. Kyllikki Härkäpää, WSOY, 1983)
• Resa med lätt bagage, 1987; Stenåkern, 1984 (Kevyt kantamus ja muita kertomuksia, suom. Oili Suominen, WSOY, 1989)
• Rent spel, 1989 (Reilua peliä, suom. Kyllikki Härkäpää, WSOY, 1990)
• Brev från Klara och andra berättelser, 1991 (Seuraleikki, suom. Eila Pennanen, WSOY, 1991)
• Tove Jansson & Tuulikki Pietilä, Anteckningar från en ö, 1996 (Haru, eräs saari, suom. Liisa Ryömä, WSOY, 1996)
• Meddelande, 1998 (Viesti: Valitut novellit 1971-1997, suom. Kristiina Kivivuori, Eila Pennanen, Kyllikki Härkäpää & Oili Suominen, WSOY, 1999)
• Bulevardi ja muita kertomuksia, toim. Sirke Happonen, Tammi, 2017

Sarjakuvat

• Mumintrollet 1, 1957, Muumipeikko, Muumiperhe, Yksinäinen saari
• Mumintrollet 2, 1957, Muumiperhe Rivieralla, Vaarallinen talvi, Kuvitteluleikki
• Mumintrollet 3, 1958, Talonrakennus, Aloitamme uuden elämän, Viidakkoelämää
• Mumintrollet 4, 1958, Muumipeikko rakastuu, Muumipeikko ja marsilaiset, Muumiperhe ja meri
• Mumintrollet 5, 1960, Yhdistyselämää, Muumipeikko villissä lännessä (Tove ja Lars Jansson)
• Mumintrollet 6, 1960, Niiskuneiti rokokoossa (Tove ja Lars Jansson), Muumipeikko ja velvollisuudentunto (Tove ja Lars Jansson)
• Mumintrollet 7, 1962, Muumipeikko ja pyrstötähti (Tove ja Lars Jansson), Muumipeikko ja kultainen häntä
• Mumintrollet 8, 1964, Muumitalvi (Tove ja Lars Jansson), Muumipeikko merillä (Lars Jansson)
• Mumintrollet 9, 1965, Hosulin kosinta (Tove ja Lars Jansson), Muumin lamppu (Lars Jansson), Muumipeikko ja rautatie (Lars Jansson)
• Jorden gå under! Tove Janssons första muminserie i Ny Tid 1947-48 (Maailmanloppu tulee! Tove Janssonin ensimmäinen muumisarjakuva Ny Tid -lehdessä 1947-48, suom. Juhani Tolvanen, Tigertext Ab/Ny Tid, 2007)
• Moomin, 1954-55 (Muumit. Sarjakuvaklassikot 1, suom. Anita Salmivuori, WSOY, 2008)
• Moomin, 1955-56 (Muumit. Sarjakuvaklassikot 2, suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen, WSOY, 2009)
• Moomin, 1956-57 (Muumit. Sarjakuvaklassikot 3, suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen, WSOY, 2010)
• Moomin, 1957-58 (Muumit. Sarjakuvaklassikot 4, suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen, WSOY, 2010)
• Moomin, 1959 (Muumit. Sarjakuvaklassikot 5, suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen, WSOY, 2012)

Näytelmät ja kuunnelmat

• Mumintrollet och kometen, 1949
• Troll i kulisserna, 1958 (Muumit kulisseissa, suom. Kirsi Kunnas, 2002)
• Mumintrollen, 1969
• Mumindalen, 1973
• Muminoperan, Muumiooppera, 1974
• Orm i salongen, 1974
• Fönstret, 1976
• Lyssnerskan, 1976
• Gymnastiklärarens död, 1976
• Kvinnan som lånade minnen, 1977
• Dottern, 1977
• Tio före fyra, 1977
• Mumintroll i kulisserna, 1982 (Muumipeikot kulisseissa, suom. Eila Maunu, 1994)
• Huvudrollen, 1988
• Den stora resan, 1988

Kuvitukset

• Ella Pipping: Jag, 1937
• Kaarlo Karhi: Miten sisustan kotini?, 1938
• Gunnar Mårtenson: Överstan och hennes värld, 1942
• Brita Hiort af Ornäs: Lill-Olle och harpalten, 1943
• Lorenz Numers: Tveskäggs krumelurer, 1943
• Martin Söderhjelm: Om flugan Maja, 1944
• Solveig von Schoultz: Nalleresan, 1944
• Ole Reuter: Learn English, 1944-1945
• Lorenz Numers: Ordkynne, 1945
• Carolus Sjöstedt: Bröderna Borgs bedrifter, 1947
• Lilli Forss-Nordström: Våren vaknar, 1951
• Eric Gardberg: Zebran Sebulon och andra djursagor, 1952
• Lewis Carroll: Snarkjakten, 1959
• J. R. R. Tolkien: Bilbo, en hobbits äventyr, 1962
• Lewis Carroll: Alice i underlandet, 1966

Tove Janssonista kertovaa kirjallisuutta

• Tordis Ørjasæter: Tove Jansson: Muumilaakson luoja (Møte med Tove Jansson, 1985), suom. Saima-Liisa Laatunen, WSOY, 1987
• Erik Kruskopf: Kuvataiteilija Tove Jansson (Bildkonstnären Tove Jansson, 1992), suom. Eija Kämäräinen, WSOY, 1992
• Mirja Kivi: Muumilaakso: Tarinoista museokokoelmaksi, Tampereen taidemuseon Muumilaakso, 1998
• Pekka Tarkka: Tove Jansson. Teoksessa Suomalaisia nykykirjailijoita, 6. uudistettu laitos, Tammi, 2000
• Juhani Tolvanen: Muumisisarukset Tove ja Lars Jansson: Muumipeikko-sarjakuvan tarina, WSOY, 2000
• Tove Jansson: Muistonäyttely, Tampereen taidemuseo, 2002
• Helen Svensson (toim.): Toven matkassa: Muistoja Tove Janssonista (Resa med Tove: En minnesbok om Tove Jansson, 2002), suom. Outi Menna, WSOY, 2004
• Sirke Happonen: Vilijonkka ikkunassa: Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike, Väitöskirja, Helsingin yliopisto, WSOY, 2007
• Boel Westin: Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Tove Jansson: Ord, bild, liv, 2007), suom. Jaana Nikula, Schildt, 2008
• Sirke Happonen: Muumiopas, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012
• Tuula Karjalainen: Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta, Tammi, 2013
• Petter Karlsson: Muumimaailma ja todellisuus: Tove Janssonin elämä kuvina (Muminvärlden & verkligheten, 2014), suom. Sari Kumpulainen, WSOY, 2014
• Boel Westin & Helen Svensson (toim.): Kirjeitä Tove Janssonilta (Brev från Tove Jansson, 2014), suom. Jaana Nikula, Schildts & Söderströms, 2014

 

Tove Janssonin päivä 2025

Vuonna 2025 Tove Janssonin päivää vietetään lauantaina 9.8.