Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä 10.10.

Aleksis Kiven kunniaksi järjestettiin jo ennen liputuspäivän vakiintumista erilaisia juhlallisuuksia, muun muassa vuonna 1922, Kiven kuoleman 50-vuotispäivänä, Kansallisteatteri järjesti uudenvuodenaattona juhlanäytännön hänen kunniakseen. Vuonna 1934 Kiven 100-vuotissyntymäpäivää juhlittiin ainakin Nurmijärvellä, jonne Kivi sai muistopatsaan.

 

• Kuka oli Aleksis Kivi?
  • Aleksis Kiven lapsuus ja nuoruus
  • Ura kirjailijana
  • Aleksis Kiven viimeiset vuodet
• Aleksis Kiven tuotanto
• Kirjallisuutta Aleksis Kivestä

 

Kuka oli Aleksis Kivi?

Aleksis Kivi oli ensimmäinen kirjailijamme, joka kirjoitti ammatikseen suomen kielellä. Häntä pidetään suomenkielisen kirjallisuuden luojana Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin rinnalla. Teoksissaan Kivi kuvaa kuvaa suomalaisia tavalla, jota ei ollut ennen nähty. Kuvauksien sanotaan edelleen muodostavan Suomen kansallisen identiteetin perustan.

Aleksis Kiven kuuluisimmat teokset ovat romaani Seitsemän veljestä (1870) sekä näytelmät Nummisuutarit (1864) ja Kullervo (1864). Näiden lisäksi Kiven tuotantoon kuuluu muun muassa kymmenen muuta näytelmää sekä erilaisia kertomuksia ja runoja.

Vuonna 1960 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) palkitsi Kiven Kullervon ensimmäisen version vuodelta 1859. Seuraavan tunnustuksen Kivi sai vuonna 1865, kun hän sai Nummisuutareilla Suomen ensimmäisen valtiopalkinnon. Voitto oli merkittävä myös siksi, että hänen “vastakilpailijana” oli muun muassa J. L. Runebergin Salamiin kuninkaat -näytelmä.

Kivi sai paljon suosiota jo elinaikanaan. Hänen kuuluisimpia tukijoitaan ja kannattajiaan olivat kirjallisuuden professori ja kirjailija Fredrik Cygnaeus sekä J. V. Snellman, mutta hän sai osakseen myös murskaavaa kritiikkiä. Näistä kärkkäin oli August Ahlqvist, joka parjasi Kiven teoksia ja kirjailijaa itseään jatkuvasti. Tämän kritiikin arvellaan olleen osasyynä myös Kiven ennenaikaiseen kuolemaan 38-vuotiaana uudenvuodenaattoyönä vuonna 1872. Hänen viimeiset sanansa ovat legendan mukaan: “Minä elän.”

Aleksis Kiven lapsuus ja nuoruus

Aleksis Kivi, syntyjään Alexis Stenvall, syntyi 10.10.1834 Nurmijärven Palojoen kylässä Uudellamaalla. Hänen isänsä oli kyläräätäli Eerik Stenvall ja äiti ompelija Anna-Kristiina “Anna-Stiina” Hamberg, joka oli usein Aleksis Kiven teosten naisten esikuvana tomerana naisena.

Aleksis syntyi perheeseen neljäntenä lapsena. Ennestään perheessä oli kolme poikaa, Johannes (Juhani), Emanuel (Manu) ja Albert (Alpertti) ja myöhemmin perheeseen syntyi vielä tyttö, Agnes. Agnes-sisko kuitenkin menehtyi tuhkarokkoon 14-vuotiaana.

Kuusivuotiaana Aleksis aloitti kiertokoulun veljiensä Albertin ja Emanuelin kanssa. Koulu kesti kaksi kuukautta, jonka jälkeen Aleksis siirtyi opiskelemaan pyhäkouluun. Nuorena hänen tavoitteenaan oli opiskella papiksi (osasyy tähän oli myös äidin toive).

12-vuotiaana, vuonna 1846, Aleksis lähti Helsinkiin opintojen perässä. Vuonna 1847 hän aloitti opiskelun Helsingin ala-alkeiskoulussa. Menestys koulussa oli hyvä ja pian Aleksis siirtyikin yläalkeiskouluun, jonka rehtorina toimi dosentti Fredrik Cygnaeus. Tämä koulu tuotti Aleksikselle ongelmia ja opinnot jumittivat huonolla menestyksellä vuoteen 1853 saakka.

1.10.1853 Aleksis erosi yläalkeiskoulusta ja jatkoi opiskelua yksityisesti. Tässä vaiheessa nuoren Aleksiksen mielessä alkoi pyöriä erilaiset kirjalliset aiheet. Vuosien 1855–1856 paikkeilla Nummisuutarien varhaisversio Bröllopsdansen på ljungheden päätyi dosentti Cygnaeukselle, joka kehoitti Aleksista kirjoittamaan suomeksi. 14.12.1857, 23-vuotiaana, Aleksis valmistui ylioppilaaksi yksityisesti.

10.3.1859 Aleksis kirjoittautui yliopistoon. Kirjoilla hän oli yliopistossa 1859–1865, mutta poissaolokuukausia kertyi paljon ja todellisuudessa hän opiskeli yliopistossa vain noin kolme kuukautta. Yliopisto-opiskelun alkuaikoina, toukokuussa 1859, Kivi sai valmiiksi Eriika-novellin käsikirjoituksen, joka sai yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston kehotuspalkinnon eli 25 ruplaa. Näillä paikkeilla Aleksis myös ilmoitti äidilleen, että hänestä ei tulekaan pappia vaan että hän “rupeaa runebergiksi”.

Ura kirjailijana

Vuonna 1860 Kivi sai Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) palkinnon Kullervon ensimmäisellä versiolla. Tässä julkaisussa kirjailija myös käyttää ensimmäistä kertaa kirjailijanimeään Aleksis Kivi.

Dosentti Cygnaeus kehuu Kullervoa, sanoen sitä merkittäväksi teokseksi Suomen kirjallisuudessa. Kullervon toinen, suorasanaisempi versio julkaistiin 1864 SKS:n Näytelmistö-sarjassa 500 kappaleen painoksena. Saman vuoden syksynä Kivi julkaisi kuuluisan näytelmänsä Nummisuutarit omakustanteisesti.

Suomen kielen professori August Ahlqvist, josta tuli Kiven elinikäinen ja jopa kuoleman jälkeinen, parjaaja, tyrmäsi Kullervon täysin. Ahlqvist ei ymmärtänyt Kiven kirjallista tuotantoa eikä Kullervon tarinaa; hän näki oman kirjoitustyylinsä olevan ainoa oikea tapa käsitellä suomalaista kirjallisuutta, runoutta ja näytelmiä.

Vuonna 1864 Kivi muutti asumaan Fanjunkarsin torppaan Siuntioon, jota emännöi Charlotta Lönnqvist. Suurin osa Kiven tuotannosta syntyi torpassa asuessaan: kuuden vuoden aikana hän kirjoitti näytelmät Karkurit, Lea, Leo ja Liina, Yö ja päivä, Canzio, Olviretki Schleusingenissä ja Margareta, runokokoelman Kanervala sekä romaanin Seitsemän veljestä.

31.5.1865 Kivi sai Suomen ensimmäisen kirjallisuuden valtiopalkinnon Nummisuutarit-näytelmällään. Palkinto oli arvoltaan 2 500 markkaa (nykyrahassa n. 8 500 €). Nummisuutarit peittosi muun muassa J. L. Runebergin Salamiin kuninkaat ja A. Oksasen (A. Ahlqvist) Säkeniä.

Vuonna 1866 Kivi julkaisi runokokoelman Kanervala omakustanteisesti. Kokoelman takakannessa hän mainosti Seitsemän veljestä -romaaniaan, joka oli sillä hetkellä työn alla. Samana vuonna Kivi kirjoitti myös näytelmän Olviretki Schleusingenissä, mutta tämä näytelmä näki päivänvalon vasta Koottujen teosten III osassa vuonna 1916.

Kiven näytelmä Lea ilmestyy Näytelmien II vihkossa helmikuussa 1869. Näytelmä sai paljon tunnustusta osakseen, ainoastaan August Ahlqvist oli eri mieltä ja tyrmää näytelmän. Lean ensi-ilta oli 10.5.1869 Helsingin Uudessa Teatterissa. Pääroolin esitti Hedvig Charlotte Raa, ruotsalaissyntyinen tanskalainen näyttelijätär, joka ei osannut sanaakaan suomea, mutta oli silti opetellut vuorosanansa ulkoa.

Aleksis Kiven kuuluisin teos, Seitsemän veljestä, joka oli myös ensimmäinen suomenkielinen romaani, julkaistiin neljänä vihkona Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Novelli-kirjastossa. Novelli sai paljon suosiota osakseen, mutta johtuen Kiven ikuisen parjaajan August Ahlqvistin murskaavasta arvostelusta romaania sekä kustantajaa kohtaan Finlands Allmänna Tidningnissä, SKS takavarikoi teoksen markkinoilta.

Vasta kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1873, Seitsemän veljestä julkaistiin yhtenä kappaleena. Kiven kannalta tämä julkaisu oli kuitenkin liian myöhäistä.

Aleksis Kiven viimeiset vuodet

Vuonna 1870 Kiven terveys ja mieli olivat murtuneet lähes täydellisesti. Vuonna 1867 hän oli saanut lavantaudin tartunnan, joka osaltaan edisti terveyden rappeutumista. 27.4.1871 Kivi lähti Helsinkiin Uuteen klinikkaan, jossa diagnoosiksi todetaan “melankolia”. Uudelta kliniikalta hänet lähetetään Lapinlahden mielisairaalaan, jossa diagnoosiksi todettiin “loukattu kirjailijakunnia”. Psykiatri Kalle Achté (1928–2019) tutki myöhemmin Kiven dokumentteja sairaala-ajoilta ja päätteli, että kirjailijan nykyajan diagnoosi olisi ollut “klassinen skitsofrenia”.

1800-luvun lopun mielenterveyden hoitokeinot, muun muassa vesihoidot, eivät parantaneet Kiven mielensairautta. 1.3.1872 Aleksis Kivi siirrettiin veljensä Albertin ja hänen toisen vaimonsa Wilhelmiinan hoiviin Tuusulan Syvälahteen parantumattomana, jossa hän vietti viimeiset elon kuukautensa.

31.12.1872 noin kello 4 Aleksis Kivi kuoli veljensä luona. Samana päivänä Albert vei kuolinsanoman Helsinkiin. Kiven kuoleman johdosta monissa lehdissä kirjoitettiin kuolinilmoituksen ohella Kiven valtavaa merkitystä suomalaiselle kirjallisuudelle.

Aleksis Kivi haudattiin 4.1.1873 Tuusulan vanhalle hautausmaalle. Saman vuoden huhtikuussa, kolmen vuoden takavarikon jälkeen, päivänvalon näkee myös Kiven romaani Seitsemän veljestä, joka julkaistiin yhtenä teoksena neljän vihkon sijaan.

Fredrik Cygnaeus kirjoitti romaaniin alkulauseen ja J. V. Snellman puolestaan esipuheen, joka selvitti romaanin aattellista osuutta. Snellmanin kirjoitus julkaistiin myös Morgonbladetissa, joka sai taas Kiven kriitikon August Ahlqvistin iskemään romaanin kimppuun Helsingfors Dagbladissa. Romaanin lisäksi Ahlqvist kritisoi itse kirjoittajaa, Aleksis Kiveä. Saman parjauksen Ahlqvist kirjoitti myös Kieletär-lehteensä vuonna 1874.

21.5.1877 Tuusulan hautausmaalle pystytettiin graniitista veistetty muistopatsas Kivelle. Muistopatsaaseen on kirjoitettu Seitsemän veljeksen sanat Eerosta: “Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen”.

Kiven sanotaan usein eläneen syksystä jouluun. Tämä sanonta tulee Eino Leinon runosta Aleksis Kivi vuodelta 1901 (julkaistu runokokoelmassa Pyhä kevät):

Syntyi lapsi syksyllä –

tuulet niin vinhasti vinkui –

tuult’ oli koko elämä,

näyt ei kesää, ei kevättä,

eli vain syksystä jouluun.

Aleksis Kiven tuotanto

Näytelmät

• Kullervo (1864)
• Nummisuutarit (1864)
• Karkurit (1865)
• Kihlaus (1866)
• Olviretki Schleusingenissa (1866, julkaistu 1916)
• Yö ja päivä (1866)
• Leo ja Liina (1867)
• Canzio (1868)
• Lea (julkaistiin 1869)
• Alma (1869, katkelmia säilynyt, julkaistu 1916)
• Margareta (julkaistiin 1871)
• Selman juonet (1869-1870, jäänyt keskeneräiseksi, julkaistu 1916)

Romaani

• Seitsemän veljestä (1870)

Runokokoelma

• Kanervala (1866)
• Runot; Lyhyet kertomukset (1916)

Kertomuksia

• Eriika (1859)
• Koto ja kahleet (1850-luvulta)
• Vuoripeikot. Tarina Nurmijärveltä (1864)

Julkaisemattomat käsikirjoitukset

• Maisteri Virokannus (1858, olemassaolosta tiedetään Kiven kirjemaininnan perusteella)
• Aino (1861, Kivi sai Ainosta palkinnon)
• Sankarteos (Sankarintyö) (1867, käsikirjoitus ei ole säilynyt)

Kirjallisuutta Aleksis Kivestä

• Aleksis Kiven muisto, 1919
• Lehtonen, J. V., Runon kartanossa, 1928
• Matson, A., Seven Brothers, 1929
• Lehtonen, J. V., Aleksis Kivi aikalaistensa arvostelemana, 1931
• Lehtonen, J. V., Toivioretki Nurmijärvelle ym. lukuja Aleksis Kivestä, 1933
• Lehtonen, J. V., Nurmijärven poika, Otava, 1934
• Uusimaa II. Eteläsuomalaisen Osakunnan julkaisema Aleksis Kiven 100-vuotisjuhlaan 10.X.1934, 1934
• Koskenniemi, V. A., Aleksis Kivi, 1934
• Minä elän. Aleksis Kivi ajan kuvastimessa, 1945
• Pilvilaiva. Aleksis Kivi ajan kuvastimessa, 1947
• Soini, E., Nuori Aleksis. Elämänkertaromaani, 1947
• Elo, P. E. S., Aleksis Kiven persoonallisuus, 1950
• Kauppinen, E., Koto ja maailma, 1951
• Kultanummi. Aleksis Kiven juhlajulkaisu, 1951
• Viljanen, L., Aleksis Kiven runomaailma, 1953
• Haltsonen, S., Aleksis Kivi 1860-1960. Bibliografinen opas Kiven maailmaan, 1964
• Ekelund, E., Aleksis Kivi, 1966
• Kauppinen, E., Runoilija ja arvostelija sekä muita tutkielmia Aleksis Kivestä, 1966
• Kinnunen, A., Aleksis Kiven näytelmät, 1967
• Kinnunen, A., Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä, 1973
• Koskimies, R., Aleksis Kivi. Henkilö ja runous, 1974
• Meri, V., Aleksis Stenvallin elämä, Otava, 1974
• Puokka, J., Paloon Stenvallit, 1979
• Rahikainen, E., Tähtiä kuin Otavassa. Veijo Meri ja Jaakko Puokka Aleksis Kiven tutkijoina, 1980
• Achté, K., Syksystä jouluun. Aleksis Kivi psykiatrin silmin, 1982
• Aleksis Kiven maailmasta. Esseitä ja tutkielmia, 1984
• Meri, V., Elon saarel tääl. Aleksis Kiven taustoja, Otava, 1984
• Rahikainen, E., Kivi, Gummerus, 1984
• Tarkinainen, V., Aleksis Kivi. Elämä ja teokset, WSOY, 1984
• Aleksis Kivi, 1987
• Ketonen, O., Kohtalon vaihtoehdot. Aleksis Kivi, August Ahlqvist ja sivistyneistön vähäinen kansalaisrohkeus, WSOY, 1989
• Impola, R. A., Seven Brothers, 1991
• Suomen kirjailijat 1809-1916, 1993
• Robinson, D., Heath Cobblers (Nummisuutarit) and Kullervo, 1993
• Kinnunen, A. & Kivi, A., Nummisuutarit komedia viidessä näytöksessä, 1994
• Rahikainen, E., Lumivalkea liina. Aleksis Kivi ja rakkaus, Like, 1998
• Sihvo, H., Elävä Kivi. Aleksis Kivi aikanansa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002
• Rahikainen, E., Metsän poika. Aleksis Kiven elämä, Ajatus, 2004
• Sulkunen, I., Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 1831-1892, 2004
• Hiidenkiveltä. Näkökulmia Aleksis Kiveen, 2005
• Rahikainen, E., Impivaaran kaski. Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009
• Yli-Paavola, J. & Laaksonen, P., Tulinuija: Aleksis Kiven seuran albumi, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009
• Mäkelä, H., Kivi. Romaani, 2010
• Kivi, A. toim. Niemi, J., Kirjeet: kriittinen editio, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012
• Aaltonen, J., Lahti, I. & Salminen, J. K., Nyt ei auta pelko eikä vapistus. Aleksis Kiven terveydestä, kirjeistä, unista ja seitsemästä veljeksestä, Turun Aleksis Kivi -Kerho, 2015
• Kanervakankaalla. Näkökulmia Aleksis Kiven runouteen, 2017
• Robinson, D., Aleksis Kivi and/as World Literature, Brill, 2017
• Robinson, D., The Brothers Seven, 2017
• Keskisarja, T., Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus, 2018
• Salokangas, R. K. R., Aleksis Kiven elämä ja sairaudet, Psykiatrian tutkimussäätiö, 2018
• Aleksis Kiven kirjeitä digitoituna vuosilta 1855-1868. Agricola-Suomen historiaverkko. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
• Aleksis Kiven tarinoita. Kuvittanut Matti Visanti. Kustannusyhtiö Nide Oy, Hämeenlinna (ei julkaisuvuotta)

 

Aleksis Kiven päivä 2025

Vuonna 2025 Aleksis Kiven päivää vietetään perjantaina 10.10.