Pyhän Henrikin muistopäivä 19.1.

Ensimmäinen piispa

Pyhän Henrikin uskotaan olleen Suomen ensimmäinen piispa. Historiantutkimusten pohjalta tiedetään, että Suomessa on ollut jo jonkin verran kristittyjä kauppiaita, munkkeja ja asukkaita 1000-luvulla, mutta kirkollisen järjestyksen luomisen on perinteisesti ajateltu alkaneen Henrikin toiminnasta.

Perinnekertomusten mukaan Henrik oli englantilaissyntyinen Uppsalan piispa, joka tuli Suomeen Ruotsin kuninkaan Eerikin tekemän ristiretken mukana vuonna 1155. Ristiretken tarkoituksena oli liittää Suomi Ruotsin kuningaskuntaan ja juurruttaa kristillinen usko Suomeen.

Perinnetiedon mukaan kuningas palasi ristiretken jälkeen takaisin kotimaahansa, mutta piispa Henrik jäi asumaan Suomeen ja jatkamaan Suomen kristillisen kehityksen valvomista. Piispa teki saarnamatkoja aina Kokemäelle asti. Piispa Henrikin aika Suomessa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä perimätiedon mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman Köyliönjärven jäällä jo ristiretkeä seuranneena talvena (1156).

Kansanperinteen lisäksi Henrikin vaiheista kertoo kaksi päälähdettä: Pyhän Henrikin legenda ja Piispa Henrikin surmavirsi. Legendan ja surmavirren keskeisimmät erot liittyvät surmatilanteeseen, sen motiiviin ja surmaajaan.

Pyhän Henrikin legenda

Pyhän Henrikin legenda on keskiajalla Turun hiippakunnassa laadittu pyhimyslegenda. Se on laadittu 1200-luvun lopulla, yli sata vuotta piispa Henrikin oletetun kuoleman jälkeen. Uudempi, laajennettu versio on ilmestynyt 1400-luvun loppupuolella. Kertomus koostuu yhdeksästä luvusta, joista neljä käsittelee Henrikin elämää (vita) ja loput kertovat häneen liittyvistä ihmeistä (miracula).

Pyhimyslegendassa Suomen kansa kuvataan julmana pakanakansana, joka käännytetään pyhä Eerikin ja pyhän Henrikin tekemän ristiretken myötä. Lopulta piispa saa legendassa kuitenkin surmansa yrittäessään kirkollisesti rangaista nimeltä mainitsematonta murhamiestä tämän aiemmasta surmateosta.

Henrikin vitaa seuraa miracula, joka luettelee yksitoista piispan kuoleman jälkeen aikaansaamaa ihmetekoa. Ensimmäisessä ihmeteossa paha saa palkkansa, sillä kun piispan lakin päähänsä laittanut murhaaja yrittää ottaa sitä pois, myös hänen päänahkansa irtoaa. Muita ihmeitä on muun muassa tytön herääminen kuolleista, sokean naisen näkökyvyn palautuminen, erään miehen halvaantuneen jalan parantuminen ja hylkeenpyytäjien pelastuminen myrskystä.

Piispa Henrikin surmavirsi

Pyhän Henrikin surmavirsi on yksi tunnetuimmista ja vanhimmista suomalaisista balladirunoelmista. Myös surmavirsi on luultavasti runoiltu 1200-luvulla, mutta sen varhaisimmat tunnetut versiot on kirjoitettu vasta 1600-luvulla.

Surmavirren mukaan piispan tappoi talonpoika Lalli Köyliössä. Piispa oli vieraillut Lallin talossa tämän poissa ollessa ja ostanut hänen vaimoltaan tarvikkeita rahaa vastaan. Surmavirren mukaan Lallin vaimo kuitenkin väitti miehelleen, ettei piispa ollut maksanut mitään vaan oli ottanut tarvikkeet väkipakolla. Tämän syytöksen suututtamana Lalli lähti jahtaamaan piispaa ja surmasi tämän.

Viimeistään surmavirren laadinta-aikaan 1200-luvulla matkaavat esivallan edustajat katsoivat oikeudekseen vaatia kestitystä talonpoikaistaloista. Tavan mukaan heidän oli jätettävä maksu kaikesta saamastaan, mutta on todennäköistä, että maksua ei aina maksettu, joten on ymmärrettävää, että ruokavieraat eivät olleet aina tervetulleita taloon.

Kertomusten todenperäisyys

Yksikään 1100-luvun lähde ei mainitse Henrikiä eikä sen nimistä piispaa mainita myöskään tuon ajan ruotsalaisissa lähteissä, joten piispan olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta. Eräs suomenhistoriantutkija uskookin, että piispa Henrik on saattanut olla keskiajalle tyypillinen myyttikasaumasta syntynyt pyhimys.

Toisaalta tarinoita ei ole pystytty täysin tyhjentävästi kiistämäänkään. Voi olla, että Henrik on ollut esimerkiksi Uppsalan apupiispa, joka johti Länsi-Suomen kirkollista rakennustyötä 1150-luvulla.

Henrik Suomen suojelijaksi

Varsinaisen kirkkovuoden rinnalla kulkee katolisissa kirkoissa pyhimyskalenteri. Pyhimyksiä on syntynyt varsinkin kirkon alkuaikoina sadoittain, kunnes vuosi oli täynnä heidän muistopäiviään. Kunkin päivän kohdalle sattuvat tärkeimmät pyhimykset lueteltiin kalentereissa. Suomen katolisena aikana myös Suomessa uskottiin pyhimyksiin ja Pyhä Henrik muodostui näistä kaikista tärkeimmäksi.

Ensimmäisen kerran Henrik mainittiin pyhimyksenä paavi Bonifatius VIII:n kirjoittamassa kirjeessä vuonna 1296. Aluksi Pyhä Henrik oli Turun hiippakunnan taivaallinen esirukoilija ja suojelija. Vähitellen Henrikistä tuli kuitenkin Suomessa yleisesti tunnettu kirkon symboli.

Henrik oli suomalaisille niin tärkeä, että hänen muistokseen vietettiin kahta erillistä juhlaa: ”talvi-Heikkiä” tammikuussa kuolinpäivän muistoksi ja ”kesä-Heikkiä” kesäkuussa pyhäinjäännösten Turkuun siirtämisen kunniaksi. Nämä päivät houkuttelivat Turkuun paljon kävijöitä ja silloin olikin tapana pitää markkinoita.

Pyhiinvaellusperinne

Piispa Henrikin ympärille syntyi Pyhän Henrikin kultti, johon liittyi paljon kuvia, patsaita ja reliikkejä. Lisäksi Henrikin kultin yhteyteen kasvoi keskiajalla pyhiinvaellusperinne ja Henrikin legendaan yhdistetyistä paikoista syntyi noin 140 kilometrin pituinen Pyhän Henrikin tie. Pyhiinvaellusreitin vanhin osa oli Sant Henrikin tie, joka johti Köyliöjärven oletetulta surmapaikalta Nousiaisissa sijaitsevalle hautapaikalle. Myöhemmin pyhiinvaellusreitiksi on vakiintunut Turusta Kokemäelle johtava reitti.

Nykyisin Pyhän Henrikin reitti on osa valtakunnallisia retkeilyreittejä ja se on Suomen ainoa keskiaikainen pyhiinvaellustie. Reitti on merkitty opasteviitoilla ja tunnuksilla, ja tiellä kulkee joka kesä kristittyjen pyhiinvaellusjoukko.

Pyhiinvaelluskohteita:

Kirkkokari. Kyöliöjärven surmapaikan läheisyydessä olevalle pienelle saarelle rakennettiin noin 1300-luvulla muistokappeli, jonka mukaan saarta alettiin kutsua Kirkkokariksi. Saaresta tuli keskiajalla suosittu pyhiinvaelluskohde ja nykyäänkin Suomen katolilaiset tekevät pyhiinvaelluksen Kirkkokarille kesäkuun puolessa välissä. Raunioituneesta kappelista on nykyään jäljellä enää joitakin kiviä ja lähes kokonaan maatuneita hirsiä. Köyliönjärven Kirkkokarilla pidetään juhannusta edeltävänä sunnuntaina Henrikin muistopalvelus vuosittain.

Pyhän Henrikin saarnahuone. Perimätiedon mukaan piispa Henrik joko yöpyi tai saarnasi Kokemäenjoen törmällä sijaitsevassa saarnahuoneessa ennen kuolemaansa. Myöhemmin pienen hirsirakennuksen ympärille on rakennettu uusgoottilainen kahdeksankulmainen tiilikappeli sitä suojaamaan. 1600-luvun lähteissä paikka mainitaan ensimmäisen kerran pyhiinvaelluskohteena.

Nousiaisten kirkko. Kirkossa säilytetään nykyään Pyhän Henrikin sarkofagia, joka on rakennettu hänen muistolleen. Lisäksi paikkaa pidetään pyhän Henrikin ensimmäisenä hautapaikkana.

Uskonpuhdistuksen vaikutukset

Uskonpuhdistuksen myötä suurin osa pyhimysjuhlista karsiutui. Historian merkkihenkilöiden muistelemista ei kuitenkaan täysin hylätty, vaan esimerkiksi apostolien ja evankelistojen päivät säilyivät kalenterissa vielä pitkään. Myös pyhimysjuhlista merkittävintä eli Pyhän Henrikin muistopäivää on vietetty vielä uskonpuhdistuksen jälkeenkin. Piispa Henrikiä arvostettiin yhä historiallisena hahmona, marttyyrinä ja Suomen ensimmäisenä piispana.

Romantiikan ajan näkemyksen mukaan jokaisella kansakunnalla tulee olla oma kansallispyhimyksensä ja omaksi kansakunnakseen muotoutuneella Suomella se oli Pyhä Henrik. Katolinen kirkko kunnioittaa nykyäänkin piispa Henrikiä Suomen taivaallisena esirukoilijana.

Nykyään Turun tuomiokirkossa järjestetään yhä Henrikin muistopäivän iltana rukoushetki kirkon suojelupyhimyksen muistoksi ja kuva piispa Henrikistä on jäänyt osaksi Nousiaisten, Köyliön (nykyinen Säkylä) ja Kokemäen kuntien vaakunoita.

Pyhäinjäännökset

Piispa Henrikiksi katsottu henkilö oli 1200-luvun lopulla haudattu Nousiaisten kirkkoon, josta hänen luunsa siirrettiin Turun tuomiokirkkoon kokonaan tai osittain vuosien 1309-1320 välillä. Luiden siirto saattoi tapahtua Henrikin vakiintuneena muistopäivänä 17. kesäkuuta, mutta koska sama päivä on Turun tuomiokirkon vihkimisen päivä, alettiin kesäistä muistopäivää viettää 18. kesäkuuta.

1500-luvun uskonpuhdistuksessa Turun tuomiokirkosta poistettiin pyhimysalttarit pyhäinjäännöksineen. Henrikin luut siirrettiin tuomiokirkon sakaristoon, jossa ne säilytettiin 1720-luvulle asti. Isonvihan aikaan, Turun ollessa venäläisten miehittämä, luut lähetettiin kohti Pietaria. Tällä matkalla ne katosivat lopullisesti.

Pieniä määriä Pyhän Henrikin jäänteitä löydettiin Turun tuomikirkosta Pyhän Hemmingin pyhimyslippaasta. Ne päätyivät Museovirastoon ja viime vuosina niiden omistuksesta on käyty kiistaa oikeutta myöten. Lopulta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä todettiin pyhäinjäännösten todelliseksi omistajaksi. Tällä hetkellä jäänteet ovat lainassa Helsingin katolisella seurakunnalla.

Pyhän Henrikin muistopäivä 2025

Vuonna 2025 Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään lauantaina 19.1.