Helatorstai 9.5.

Kristuksen taivaaseenastumisen päivä

Helatorstaita vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen kunniaksi. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivän ajan. Tuona aikana hän opetti seuraajiaan. Sitten 40. päivänä Jeesus astui taivaaseen. Tämän muistoksi helatorstaita vietetään juuri 40 päivää pääsiäisen (ylösnousemuksen) jälkeen.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain ja se vaikuttaa myös helatorstain ajankohtaan. Pääsiäispäivä on kuitenkin aina sunnuntai, joten helatorstai sijoittuu aina torstaihin. Helatorstai on virallinen pyhäpäivä ja suurimmalle osalle se tarkoittaa vapaapäivää. Vuonna 2023 helatorstaita juhlitaan toukokuun 18. päivänä.

Mistä helatorstai on saanut nimensä?

Monissa maissa helatorstain nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen eli taivaaseen astumiseen (engl. Ascension Day). Suomen helatorstai tulee kuitenkin ruotsin pyhää (=helg) ja muinaisruotsin pyhää torstaita (helgathorsdagh) tarkoittavista sanoista.

1800-luvulla helatorstai oli yksi tärkeimmistä juhlapäivistä ja vanhan kansan sanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva.

”Ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri”

Suomessa helatorstai siirrettiin vuonna 1973 edellisen viikon lauantaille eli rukoussunnuntain aattoon. Silloin sen nimi myös muutettiin Kristuksen taivaanastumisen päiväksi. Vuonna 1992 päivä kuitenkin siirrettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen ja nimikin palasi helatorstaiksi.

Ennen helatorstaita rukoillaan pelloilla

Helatorstaita edeltävä sunnuntai, 5. sunnuntai pääsiäisestä, on nimeltään rukoussunnuntai. Se on saanut nimensä roomalaisista rukouskulkueista, joita on järjestetty 300-luvulta alkaen. Todennäköisesti rukouskulkueilla pyrittiin korvaamaan aiemmin keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet.

Myöhemmin rukoussunnuntain ja helatorstain väliin jääviä päiviä alettiin kutsua kanttaanpyhiksi eli käyntipäiviksi, ja erilaiset rukoustavat siirtyivät noille päiville. Silloin on rukoiltu esimerkiksi apua tulviin, maanjäristyksiin ja tulipaloihin. Pappien johdolla on myös järjestetty kulkueita peltoalueille. Kulkueissa on kannettu esimerkiksi ristiä, siunattua leipää ja pyhäinkuvia sekä soitettu kelloja. Uskonpuhdistuksen myötä kulkueet jäivät pois, mutta käyntipäivät säilyivät vielä pitkään Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa.

Hela- eli helkajuhla

Suomessa pakanuuden ajalla vietettiin helaa, kevään juhlaa, joka ajoittui kylvökauden alkuun. Juhlan vietolla tahdottiin varmistaa peltojen hedelmällisyys ja hyvä sato. Juhlintaan kuului niin siman juontia, tanssimista kuin leikkimistäkin. Useiden helk- ja hiisi-alkuisten paikkojen tiedetään olleen hela- eli helkajuhlien viettopaikkoja.

Helkajuhliin liitetään usein myös helavalkeat eli toukovalkeat. Varsinkin Hämeen, Satakunnan ja Uudenmaan alueilla on ollut tapana sytyttää kokkoja aukeille paikoille. Näitä helavalkeita poltettiin paikoitellen joko helatorstain aatosta tai helluntain sunnuntaista lähtien jopa juhannukseen saakka. Muinaissuomalaiset uskoivat, että näin saataisiin karkotettua pahoja henkiä. Karjatautien leviämistä puolestaan ehkäistiin ajamalla karja helavalkean tulien läpi.

Helavalkeisiin kuuluvat tavat ja säännöt ovat vaihdelleet alueittain. Joissakin paikoissa on täytynyt polttaa juuri tietynlaisia puulajikkeita. Toisissa paikoissa on lisätty tuleen katajaa ja tervaa pahuuden karkottamiseksi.

Tunnetuinta helkajuhlaa vietetään nykyään helluntaisin Ritvalan kylässä Sääksmäellä. Juhlassa neidot kulkevat ristinmuotoisen reitin Helkavuorelle ja laulavat matkalla kalevalamittaisia lauluja. Juhlaan on perinteisesti kuulunut myös tanssimista, leikkimistä ja valkeiden polttamista. Helkatavan säilymiseen Ritvalan kylässä on liittynyt vahvasti uskomus, jonka mukaan Ritvalan pellot lakkaavat antamasta satoa, jos kansa lopettaa juhlan vieton.

”Ritvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hedelmiä antamasta silloin kun kansa näihin (menoihin) kyllästyypi tai vanhan tapansa heittää.”

1880-luvulla perinne lakkasi muutaman vuosikymmenen ajaksi kokonaan. Kun juhla herätettiin uudelleen henkiin, vanhoihin tapoihin liitettiin uusia. 1920-luvulta lähtien juhlissa on nähty myös kansallispukuja ja nykyisin kotiseutuhenkisyys on myös vahvasti läsnä.

Ritvalan helkaperinteelle antaa oman erityisen sävynsä sen monitulkintaisuus. Vanhimmat kuvaukset juhlasta ovat 1800-luvulta Elias Lönnrotin ja C. A. Gottlundin julkaisemista kuvauksista, mutta juhlan alkuperästä kiistellään yhä.  Tutkijat ovat sijoittaneet helkaperinteen niin esihistorialliseen aikaan, katolisen kirkon aikaan kuin 1600-luvun Inkeriinkin. Helkajuhlissa voidaan nähdä yhtymäkohtia esimerkiksi rukoussunnuntain perinteisiin. Ritvalassa on tarkoituksella jätetty ottamasta kantaa juhlan alkuperään, jotta mahdollisimman moni voisi löytää juhlasta jotain omaa. 

Helatorstai 2025

Vuonna 2025 helatorstaita vietetään 29.5.