Apostolien päivä 30.6.

Lähes kaikkia helluntain jälkeisiä sunnuntaita kutsutaan ”x. helluntain jälkeinen sunnuntai” eli esimerkiksi 3. helluntain jälkeinen sunnuntai (ennen v. 2000 ”x. kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai”). Muutamia poikkeuksia kuitenkin on:

• Pyhän Kolminaisuuden päivä (1. helluntain jälkeinen sunnuntai)
• Apostolien päivä (6. helluntain jälkeinen sunnuntai)
• Kirkastussunnuntai (8. helluntain jälkeinen sunnuntai)
• Reformaation päivä (22. helluntain jälkeinen sunnuntai)

6. helluntain jälkeisenä sunnuntaina eli apostolien päivänä muistellaan kaikkia Jeesuksen kahtatoista apostolia, jotka olivat todistamassa Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta. Joskus mukaan luetaan myös Jeesuksen kutsumat 72 julistajaa, joihin nämä 12 apostolia kuuluvat sekä muut merkittävät varhaiskristilliset opettajat ja lähetystyöntekijät. Nykyisin päivää vietetään apostolien muiston lisäksi myös innoittamaan muita kristittyjä olemaan Jeesuksen pelkäämättömiä seuraajia.

Koska apostolien päivä kuuluu helluntaiaikaan, joka puolestaan riippuu pääsiäisen ajankohdasta, se on siirtyvä pyhäpäivä. Aikaisimmillaan sitä vietetään 21.6. ja myöhäisimmillään 25.7. Ennen vuoden 2000 kalenteriuudistusta päivä tunnettiin vain nimellä 5. kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai.

Ortodoksisissa kirkoissa apostolien päivää vietetään joka vuosi kiinteällä paikalla 30. kesäkuuta.

Apostolien päivän historiaa

Ennen vuoden 1772 suurta juhlapyhäuudistusta apostolien Pietarin ja Paavalin päivää vietettiin nykyisen apostolien päivän tienoilla. Heille omistettu päivä oli tuolloin aina kiinteällä paikalla 29.6. Useissa muissa maissa katolinen kirkko viettää edelleen Pietarin ja Paavalin päivää kyseisenä päivänä.

Apostolit Pietari ja Paavali kokivat marttyyrikuoleman Rooman keisari Neron vainoissa vuosien 64 ja 67 välisenä aikana. Oletettavasti Pietari surmattiin v. 64 ja Paavali v. 67. Tarkkoja päivämääriä ei ole tiedossa.

Paavali (alkujaan Saul) ei alun perin kuulunut Jeesuksen 12 opetuslapsen joukkoon eikä koskaan toiminut yhdessä Jeesuksen kanssa. Ennen uskoon tulemista hän vainosi alkuseurakuntaa sekä oli oletettavasti myös läsnä, kun marttyyri Stefanos kivitettiin. Uskoon hän kääntyi kohdattuaan matkalla Damaskokseen voimakkaan valoilmiön, joka kysyi häneltä: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Uskoon käännyttyään hän piti itseään vähäisimpinä apostoleista menneisyytensä vuoksi, vaikka viettikin lopun elämänsä  mm. puhuen Jeesuksen elämästä sekä perustaen kirkkoja sinne missä vain liikkui. Tämän vuoksi häntä usein kutsutaan myös pakanoitten apostoliksi.

Simon Pietari oli yksi Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja Luukkaan evankeliumin (5:1–11) mukaan Gennesaretinjärvellä, kun hän Jeesuksen neuvojen avulla sai suuren kalansaaliin. Vähänkään kristinuskoon tutustuneet tietävät ehkä myös tarinan Pietarista Jeesuksen elämän loppupuolella, kun hän kolmesti kieltää herransa. Pietarin itsensä pyynnöstään hänet myös ristiinnaulittiin pää alaspäin, koska ei kokenut olevansa tarpeeksi arvokas kuolemaan samalla tavalla kuin Jeesus.

Pietarin ja Paavalin päivän juuret juontuvat tiettävästi aina vuoteen 258 asti, jolloin vietettiin ensimmäisiä muistopäiviä heidän kunniakseen. Vuonna 395 kristillisen kirkon kirkkoisä Aurelius Augustinus julisti, että apostoleille Pietari ja Paavali omistetaan yhteinen muistopäivä (29.6.), koska vaikka he ovat kaksi eri henkilöä, he ovat silti yksi henkilö elämänsä ja kohtalonsa vuoksi.

Keitä apostolit olivat?

Jeesuksen 12 opetuslasta/apostolia olivat Raamatun mukaan:

• Simon Pietari
• Andreas, Pietarin veli
• Jaakob Sebedeuksen poika
• Johannes Sebedeuksen poika
• Filippus
• Bartolomeus
• Tuomas (Judas Didymos Tuomas)
• Matteus
• Jaakob Alfeuksen poika
• Taddeus (Luukkaan evankeliumissa Juudas, Jaakobin poika)
• Simon Kananeus (Simon Kiivailija)
• Juudas Iskariot

Kun Juudas kavalsi Jeesuksen, hänen tilalleen otettiin kahdenneksitoista apostoliksi Mattias.

Sana apostoli tulee kreikan kielen sanasta apostolos, joka tarkoittaa ”lähettiä”, ”lähettilästä” (kirjaimellisesti ”hän, joka lähetettiin”). Raamatussa sanaa apostoli ei mainita kuin kaksi kertaa (Mark. 3:16–19 ja Matt. 10:2–4); useammin heitä kutsutaan opetuslapsiksi. Apostoleiksi heitä alettiin virallisesti kutsumaan vasta Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Apostolien tehtävänä oli levittää sanaa Jumalasta ja Jeesuksesta ympäri maailman. Raamatun mukaan he pystyivät tähän siksi, koska he olivat helluntaina saaneet Pyhän Hengen kasteen. Matteuksen evankeliumista löytyy monien tuntema lähetyskäsky, joka tiivistää hyvin opetuslapsien tehtävän:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

(Matt. 28:19–20)

Suomalaisia Pietarin ja Paavalin päivän perinteitä

Nykyisessä suomalaisessa kalenterissa Pietarin ja Paavalin päivästä ei ole muuta jäljellä kuin Pietarin ja Pekan nimipäivät. Vanha kansa tosin ”tiputti” Paavalin nimen jossain vaiheessa pois; olisiko syynä liian pitkä nimi, tästä ei ole tietoa. Päivää siis kutsuttiin perinteisesti Pietarin päiväksi (myös Pedron päivä).

Keskiajan katoliseen aikaan Pietarin ja Paavalin päivänä järjestettiin vielä suuria pyhäpäivän juhlia ja kirkollisia tapahtumia heidän muistokseen. Päivää pidettiin tuolloin erittäin pyhänä eikä silloin saanut tehdä töitä, jotka olisivat aiheuttaneet ääntä tai mitään rikkirepimistä. Kalastaminen kyseisenä päivänä oli kuitenkin sallittua; olihan Pietarikin alun perin kalastaja. Päivään liitettiinkin sanonta ”Hei onki ottamaan, väkileuka vääntämään. Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja”.

Vaikka pyhäpäivällä työkielto olikin, sitä myös pidettiin useiden askareiden määräpäivänä. Kyseisenä päivänä oli esimerkiksi Etelä-Suomen emännillä tapana viedä villavaatteet ulos tuulettumaan, koska uskomuksen mukaan näin toimiessa niihin ei koi tarttuisi vuosien varrella. Tämän lisäksi oli tapana kylvää nauris Pietarina: tällöin niitä eivät söisi madot eivätkä maakirput eikä niiden tällöin kylvetty maa kasvaisi pahoin rikkaruohoa. Pietarina kylvetyistä nauriista tuli uskomuksen mukaan myös maukkaampia.

Toisaalta uskomuksena oli myös, että nauriin täytyi olla Pietarina jo sen verran kasvanut, että ”mies hevosen selästä erottaa taimen maasta”. Tämä tarkoitti sitä, että nauris piti kylvää viimeistään Eskona (12.6.). Vanha kansa piti myös juhannuksen jälkeistä perjantaita erinomaisena nauriinkylvöpäivänä ja se tunnettiinkin kansan parissa nimillä itu- tai hikiperjantai.

Pietarin päivästä katsottiin myös tulevaa satokautta. Päivään liitettiin esimerkiksi sanonta, jonka mukaan kaura odottaa Pietariin asti sadetta ja alkaa sen jälkeen kasvamaan, jos kasvaa lainkaan. Samaa sanottiin myös ohrasta, jonka sanottiin odottavan poikasiaan Pietariin asti, jonka jälkeen se vasta alkaa kasvamaan kunnolla. Herneittenkin toivottiin kukkivan Pietariin mennessä, koska ”Jos papu ei Pietarina kuki, niin ei laskiaisena pata puti”. Eli talonväki jäisi ilman laskiaisen hernerokkaa.