Ilona on alkuperältään unkarilainen naisen etunimi, jota käytetään paljon myös muun muassa Suomessa ja Latviassa. Nimi on alkujaan kreikkalaisperäisen Helena-nimen unkarilainen muunnelma, joka on tullut unkarin kieleen joko latinan tai slaavilaisten kielten välityksellä, ja Unkarissa se on ollut jatkuvasti käytössä viimeistään 1100-luvulta lähtien. Unkarissa Ilona-nimen suosiota lisäsivät jo keskiajalla unkarinkielisinä levinneet Troijan sota -tarinan versiot. Suomessa Ilona-nimi on usein yhdistetty sanaan ilo, jonka essiivimuodon kaltainen se sattumalta on. Nimi yleistyikin 1900-luvun alussa muiden myönteisen merkityksen omaavien suomalaisnimien mukana.
Ensimmäinen suomalainen Ilona-nimen kantaja on tiettävästi ollut Ilona Jalava, jonka isä oli tunnettu Unkarin-ystävä, kääntäjä ja unkarin kielen yliopistonlehtori Antti Jalava.
Suomessa nimi Ilona on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu vuoden 2019 loppuun mennessä 30 164 naiselle ja muutamalle miehelle.