Lucian päivä 13.12.

Vaikka Lucian päivän vietto on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina, syy siihen, miksi päivää ei ole lisätty suomalaiseen kalenteriin nimipäiväsankarina on se, ettei Suomessa ole tarpeeksi montaa Lucia-nimistä tyttöä. Lucia vietti nimipäiviään suomalaisessa kalenterissa vuodesta 1705 vuoteen 1929, jolloin se tiputettiin suuressa nimipäiväuudistuksessa suomalaisempien nimien tieltä pois. Kun Helsingin almanakkatoimisto teki nimipäiväuudistuksen vuonna 2018, Suomessa oli ainoastaan noin sata Luciaa. Vaatimuksena nimipäivän lisäykseen suomalaiseen kalenteriin on, että 500 suomenkielistä suomalaista kantaisi Lucia-nimeä.

• Lucian päivän perinne
• Kuka oli Lucia?
• Lucia – valon tuoja

Lucian päivän perinne

Varmasti useimmat ovat elämänsä aikana nähneet ainakin kuvan Luciasta, tuosta (usein) vaaleahiuksisesta valkoisiin pukeutuneesta neidosta, jolla on punainen vyö vyötäröllä ja kynttiläkruunu päässään. Usein hänen seuranaan on myös kulkue, joka koostuu valkoisiin pukeutuneista nuorista. Tämä joukko tuo valoa ja iloa laulun kautta sinne missä he vierailevatkaan.

Lucian päivä on tullut Suomeen Ruotsista. Juhlaa on tiedettävästi juhlittu jo 1700-luvulla, jolloin ruotsalaiset koulut juhlivat Lucian päivän aamujuhlaa. Myös ruotsalaisissa perheissä juhlittiin Lucian päivää; yleensä päivään liitettiin joulunaluspaaston alkaminen. Perheen tyttö pukeutui aamuvarhain valkoiseen ja kantoi vanhemmilleen sekä muille perheenjäsenille heidän vielä nukkuessaan aamukahvit sängyn viereen. Usein tarjottimelle asetettiin myös kynttilä.

Ruotsista perinne levisi suomenruotsalaisten sekä kansa- ja emäntäkoulujen opettajien kautta Suomeen. Myös Ruotsissa opiskelemassa käyneet tytöt levittivät perinnettä Suomeen. Ensimmäisiä mainontoja Lucian päivän vietosta Suomessa on Porvoon lyseosta 1860-luvulta. Vuonna 1898 puolestaan valittiin ensimmäinen Lucia Turun ruotsinkielisessä tyttökoulussa.

Ensimmäinen Lucia-kulkue järjestettiin Helsingissä vuonna 1930. Seuraavana vuonna järjestettiinkin jo vaalit Lucia-neidon valitsemiseen. Tämän jälkeen seurasi pieni tauko Lucia-kulkueesta. Syynä tähän saattoi olla sodat sekä taloudellinen pulakausi. Kulkue nosti päätään uudelleen vuonna 1949, jolloin Lucian päivän juhlaa oli järjestämässä Samfundet Folkhälsan. Tästä seuraavana vuonna Hufvudstadsbladet-lehti järjesti valtakunnallisen kilpailun, jossa Lucia-neito valittiin avoimilla vaaleilla. Tällä maksullisella äänestyksellä hankittiin samalla rahaa Folkhälsanin toimintaa varten. Sama perinne äänestyksen suhteen jatkuu edelleen: äänestys on maksullista, mutta maksettavan rahasumman saa itse päättää.

Valinnat tulevaksi Lucia-neidoksi alkavat joka vuosi syyskuun loppupuolella. Lucia-neidoksi saa ilmoittautua kuka vaan tai ilmoittaa kenet vaan, kunhan täyttää muutamia kriteereitä:

• Ehdokkaan täytyy olla 18 vuotta täyttänyt
• Äidinkielen on oltava ruotsi
• Ehdokkaan täytyy olla luonteva esiintyjä
• Hyvä lauluääni

Kaikista ehdokkaista valitaan 10 tyttöä Lucia-ehdokkaaksi lokakuussa. Tämän valinnan tekee kolmihenkinen raati. Nämä 10 tyttöä esitellään Hufvudstadsbladet-lehdessä, tiedotusvälineissä sekä erinäisillä nettisivustoilla.
Valittu Lucia-neito sekä hänen kulkueensa vierailevat eri paikoissa, esimerkiksi sairaaloissa, vanhainkodeissa ja kouluissa, laulamassa ja tervehtimässä ihmisiä. Lucian päivänä laulettava laulu, Sankta Lucia, on alkujaan napolilainen venelaulu, jossa kerrotaan Napolissa sijaitsevasta satamasta nimeltään Santa Lucia.

Kuka oli Lucia?

Lucian legenda vaihtelee jonkin verran eri versioiden välillä, mutta niiden sanoma pysyy suurin piirtein samana.

Lucia syntyi 280-luvulla Sisilian Syrakusa-kaupungissa varakkaaseen perheeseen. Hänen äitinsä oli pitkään hyvin sairas, kunnes (joidenkin legendojen) mukaan parantui kokonaan. Tämän johdosta Lucia kääntyi kristinuskoon, joka oli tuolloin tuomittava teko Rooman valtakunnassa.

Eräs legenda kertoo, että Lucia oli kihlattu pakanalliselle miehelle. Lucia lahjoitti myötäjäisiin varatun omaisuuden kaupungin köyhille, josta kihlattu raivostui. Mies ilmiantoi Lucian kristinuskon keisarin sotureille. Lucia vangittiin ja määrättiin pakkotyöhön bordelliin. Kun miehet hakivat Luciaa viedäkseen hänet suorittamaan rangaistustaan, Lucia jähmettyi paikalleen eikä hievahtanut mihinkään, vaikka tuhat miestä yritti häntä liikuttaa. Tämän jälkeen Lucia yritettiin polttaa, mutta mikään liekki eikä kiehuva öljy vahingoittanut häntä. Kaiken tämän jälkeen pyöveli lävisti miekalla Lucian kurkun.

Toisen tarinan mukaan eräs pakanallinen nuorukainen oli rakastunut Lucian kauniisiin silmiin. Luciaa ei kiinnostanut tämän miehen liehittelyt lainkaan, joten hän repi silmänsä pois päästään ja ojensi ne nuorukaiselle. Tapahtuneen jälkeen, Jumala antoi Lucialle uudet, vielä kauniimmat silmät.

Tarinoista suurin osa on kuitenkin samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: Lucia kuoli marttyyrina vuonna 304 jaa. Siitä, onko joulukuun 13. Lucian kuolinpäivä vai hautajaispäivä, on eriäviä mielipiteitä.

Pyhä Lucia oli yksi suosituimmista marttyyreista jo kuolinvuosisatansa 300-luvun loppupuolella. Häntä pidettiin sokeiden ja silmäsairaiden sekä kurkkuvaivoista kärsivien suojeluspyhimyksenä. Nämä viittaavat Lucian oletettuihin tarinoihin.

Lucian asustuksella on myös symbolisia merkityksiä: kynttilät edustavat liekkejä, jotka eivät polttaneet Luciaa, punainen vyö edustaa marttyyrien verta ja vihreä punottu kruunu Lucian taivaallista palkintoa.

Lucia – valon tuoja

Lucia mainitaan usein Suomessa myös Valottarena. Tähän viittaa Lucian nimi, joka tulee latinankielisestä sanasta lux, joka tarkoittaa ”valoa”.

Aikoinaan Lucian päivää pidettiin vuoden pimeimpänä yönä. Suomessakin on perinnesanontoja, jotka viittaavat tähän pimeyteen, mm. ”Lutun yö, Annan aatto, kukko kolmasti oorelta putoo.” (Aikoinaan Annan päivää vietettiin Lucian päivän jälkeen 15.12. eikä 9.12. kuten nykyään; Pyhä Anna oli Suomessa arvostettu pyhimys.)

Juliaanisen kalenterin aikaan tämä olikin totta: talvipäivänseisaus osui juuri Lucian päivän kohdalle. Kun Keski-Euroopassa siirryttiin käyttämään gregoriaanista kalenteria vuonna 1582, talvipäivänseisauksen ajankohta vaihtui nykyiselle paikalleen eivätkä vanhat sanonnat enää päde.

Vaikka tämä muutaman päivän heitto perinteisiin on tullutkin, joulukuussa on joka tapauksessa aika pimeää, niin tällainen pieni valon juhla on tervetullut piristysruiske.