Kevätpäiväntasaus

Usein tasaus- ja seisauspäivien (kevät- ja syyspäiväntasaus, kesä– ja talvipäivänseisaus) oletetaan tarkoittavan koko päivän kestävää tapahtumaa, johon ehkä viittaa sanojen suomenkielinen nimikin. Oikeasti nämä päivät kuitenkin tarkoittavat tiettyä kellonaikaa, joka liittyy Auringon näennäisiin liikkeisiin taivaalla.

Kaikki näistä päivistä on kuitenkin sidottuna yhteen tiettyyn kellonaikaan. Esimerkiksi kevätpäiväntasaus on se hetki, kun Auringon kiekon keskiosa ylittää taivaanekvaattorin eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Taivaanekvaattori on kuvitteellinen raja taivaalla, joka jakaa taivaankannen pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon.

Kevätpäiväntasaus on samaan aikaan joka puolella maapalloa, tosin aikavyöhykkeistä johtuen kellonajat vaihtelevat.

Vuonna 2024 kevätpäiväntasaus on keskiviikkona 20. maaliskuuta kello 5.06 Suomen aikaa.

Aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle kevätpäiväntasauksena

Maan akselin kallistumisen (n. 23,4 astetta) vuoksi Aurinko paistaa yleensä jommallekummalle pallonpuoliskolle enemmän tai vähemmän vuodenajasta riippuen.

Tasauspäivät ovat kuitenkin poikkeus tähän, jolloin molemmat pallonpuoliskot nauttivat Auringon valosta yhtä paljon. Kuitenkin heti tasauspäivien jälkeen Auringon valo lisääntyy toisella puoliskolla.

Kevätpäiväntasauksen jälkeen pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa kevät, kun puolestaan eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa syksy. Syyspäiväntasauksen jälkeen tilanne on päinvastainen: pohjoisessa alkaa syksy, kun etelässä puolestaan siirrytään kohti kevättä ja kesää.

Päiväntasaajan tienoilla vuodenaikojen muutokset ovat huomattavasti vähäisemmät, ja näillä alueilla vietetäänkin vain kahta vuodenaikaa, kesää ja talvea.

Jos kevätpäiväntasauksen (tai syyspäiväntasauksen) aikaan seisoisimme päiväntasaajalla, voisimme havaita Auringon reitin kohtisuoraan yläpuolellamme, kun se siirtyy pallonpuoliskolta toiselle.

Alla olevalta videolta voit katsoa pikakelaukselta, miltä auringonvalon vaihtelu eri pallonpuoliskoilla näyttää vuoden aikana.

Kevätpäiväntasauksen ajankohta

Kevätpäiväntasauksen ajankohta vaihtelee muutamien vuosien välillä sijoittuen 19. ja 21. maaliskuuta väliselle ajalle.

Ajankohdan vaihtelu johtuu nykyisestä gregoriaanisesta kalenteristamme. Vaikka gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi kuin sitä ennen käytössä ollut juliaaninen kalenteri, vuoden pituutta ei kuitenkaan ole voitu täydellisesti tasata planeettamme kiertoon.

Gregoriaanisen kalenterin mukaan vuodessa on 365 päivää (karkausvuonna 366). Planeettamme puolestaan kiertää Auringon 365,242199 vuorokaudessa. Tämä pienoinen ero tarkoittaa sitä, että niin tasaus- kuin seisauspäivätkin siirtyvät noin 6 tuntia vuodessa myöhempään ajankohtaan. Lopulta tämä kuuden tunnin siirtyminen tarkoittaa sitä, että myös tasauspäivä itsessään muuttuu.

Ajankohdan vaihtumiseen vaikuttaa edellä mainitun ”aikaeron” lisäksi myös maapallon vaappumisliike sekä pienoiset, muutamien minuuttien heitot trooppisen vuoden kestossa vuosittain.

Karkauspäivä kuitenkin tasoittaa tämän eron (yleensä) neljän vuoden välein, jolloin niin tasaus- kuin seisauspäivätkin siirtyvät takaisin aikaisempaan ajankohtaan.

Yön ja päivän pituus kevätpäiväntasauksen aikaan

Tasauspäivien voidaan sinällään ajatella käsittävän koko päivän, koska tällöin päivän ja yön pituus on suurin piirtein saman pituinen. Monesti sanotaan, että valoisan ja pimeän aika ovat täsmälleen samanpituisia (12 tuntia), mutta tämä ei pidä täysin paikkaansa.

Kevätpäiväntasauksen aikaan päivä on jo itse asiassa muutaman minuutin pidempi kuin yö; samanpituisia vuorokaudenajat ovat muutamaa päivää ennen kevätpäiväntasausta. Sama on totta myös syyspäiväntasauksen aikaan: yö ja päivä ovat samanpituisia vasta muutama päivä syksyn tasauspäivän jälkeen.

Tämä johtuu kahdesta eri tekijästä: Maan ilmakehästä ja siitä, miten auringonnousu määritellään.

Koska Maan ilmakehä taittaa valoa, Aurinko näyttää olevan korkeammalla taivaalla kuin mitä se todellisuudessa on. Jos maapallolla ei olisi ilmakehää, esimerkiksi aamuisin Aurinko nousisi hyvin nopeasti taivaalle ilman tyypillistä valon kajoa kaukaisessa horisontissa.

Auringon nousun ja laskun ajankohta puolestaan määritetään yleisissä kansainvälisissä käytänteissä hetkeksi, jolloin Auringon kiekon yläreuna koskettaa horisonttia. Tähtitieteellisen määritelmän mukaan Auringon nousuksi ja laskuksi puolestaan määritellään se hetki, jolloin Auringon kiekon keskiosa koskettaa horisonttia.

Lue lisää auringonnoususta ja -laskusta tästä artikkelistamme.

Alkaako kevät kevätpäiväntasauksesta?

Kyllä ja ei, riippuen siitä keneltä kysytään.

Kevätpäiväntasaus merkitsee kevään alkua tähtitieteellisen eli astronomisen määritelmän mukaan.

Tähtitieteelliset vuodenajat on määritetty tasaus- ja seisauspäivien mukaan. Kevätpäiväntasaus merkitsee siis kevään alkua, joka jatkuu aika kesäpäivänseisaukseen asti, jolloin alkaa tähtitieteellinen kesä. Kesä jatkuu aina syyspäiväntasaukseen asti, jolloin puolestaan alkaa tähtitieteellinen syksy. Syksy puolestaan päättyy talvipäivänseisaukseen merkiten tähtitieteellisen talven alkua. Talvi puolestaan päättyy kevätpäiväntasaukseen ja vuodenaikojen kierto jatkaa kulkuaan.

Tilastollisesti vuodenajat puolestaan jaetaan kuukausien mukaan. Englanninkielisissä maissa tilastollisia määrityksiä kutsutaan myös meteorologisiksi vuodenajoiksi. Tämän määrittelyn perusteella vuodenajat jaetaan talvikuukausiin (joulu–helmikuu), kevätkuukausiin (maalis–toukokuu), kesäkuukausiin (kesä–elokuu) ja syksykuukausiin (syys-marraskuu).

Suomessa (ja muutamassa muussa maassa) on käytössä myös lämpötilamääritykset vuodenaikojen vaihtumiselle. Esimerkiksi kevät alkaa silloin, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin 0 asteen yläpuolelle. Tällöin alkaa terminen kevät. Tilastollisesti näillä lämpötiloilla pystyy hyvin seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista eri vuosien välillä, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että tietyn vuodenajan alkaminen saattaa vaihdella vuosittain ja jopa alueittain hyvinkin paljon.

Kevätpäiväntasauksen perinteitä Suomessa

Toisin kuin muut tasaus- ja seisauspäivät, kevätpäiväntasaukseen ei juurikaan liity ainakaan suomalaisten kannalta mitään suurempia juhlia. Kevätpäiväntasaus on ennemminkin ollut ajankohta, josta ennustetaan tulevia säitä sekä havainnoidaan luonnon heräämistä talviuniltaan. Ainoa juhla, johon kevätpäiväntasaus yhdistetään, on oikeastaan Marian ilmestyspäivä.

Keskiajalla kevätpäiväntasaus osui pyhän Gregoriuksen päivään eli 12.3. Kyseiseen päivään liittyi myös sanonta ”Kriu krau Kreun päivä, tasain yö, tasain päivä”. Tämä samainen sanonta liittyy myös kurkien kevätmuuttoon. Kurkien sanottiin ottavan etelänmailla lentoasentonsa ja tuumaavan: ”Tasan yöt, tasan päivät, tasan kaksi jalkaistani”.

Säiden osalta ennen kevätpäiväntasausta kajastava iltarusko tiesi pakkasta. Jos iltarusko näkyi kevätpäiväntasauksen jälkeen, se puolestaan tiesi lämmintä säätä. Samoin kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta tiesi kaunista ilmaa, ja täysikuu kevätpäiväntasauksen jälkeen yöhallaa.

Valonsammuttamisjuhla

Kevätpäiväntasausta sanottiin aikoinaan myös valonsammuttamisjuhlaksi. Kun tätä päivää ennen työläiset olivat paiskineet töitä pajoissaan ja verstaissaan lamppujen valossa, tämä vanha kevätpäiväntasaus (12.3.) merkitsi ajankohtaa, jolloin iltalamput sammutettiin ja kerättiin pois. Iltalamput sytytettiin taas syyspäiväntasauksen aikaan, jolloin vietettiin silmänkirkastusjuhlaa. Tapa jatkui aina 1800-luvun loppupuolelle asti, vaikka tuohon aikaan kevätpäiväntasaus oli ajankohdaltaan jo siirtynyt nykyiselle paikalleen.

Mato-Pentti

Etelä-Pohjanmaalla vietettiin 21.3. aikoinaan Mato-Penttiä (21.3. on Pentin nimipäivä). Yleensä tämän ymmärrettiin tarkoittavan sitä, että madot eli käärmeet nousevat talvihorroksestaan päivää paistattelemaan. Ajankohta on vain turhan aikainen, jotta käärmeille olisi terveellistä tähän aikaan vuodesta tulla ulkoilmaa nuuhkimaan ilman kohmettumista. Mato-Pentti onkin ilmeisesti saanut nimensä vanhoista kalenterisauvoista, joihin oli piirretty käärmeen kuva apotti Benediktus Nursialaisen muistopäivän kunniaksi. Benediktus kuoli 21.3.543.

Kevätpäiväntasaus muissa kulttuureissa

Englannin Wiltshiressa sijaitseva Stonehenge on yksi kuuluisimmista kulttuurillisista monumenteista, joka liittyy kevätpäiväntasaukseen. Kuten muinakin tasaus- ja seisauspäivinä, Aurinko nousee tiettyjen kivien kohdalta. Tätä näkymää kerääntyy katsomaan useita druidismin harjoittajia, mutta myös ”normaalimpia” turisteja.

Meksikon raunioituneessa mayakaupungissa Chichen Itzassa puolestaan sijaitsee pyramidi El Castillo (Kukulcánin pyramidi), jonka mayaintiaanit rakensivat noin 600–1000 jaa. käärmejumala Quetzalcoatlin kunniaksi. Aivan kuten syyspäiväntasauksen aikaankin, myös kevätpäiväntasauksen aikaan auringon laskiessa varjot näyttävät muodostavan käärmeen pyramidin rappusten kupeeseen. Varjot päättyvät pyramidin alapäässä sijaitseviin käärmeenpäihin.

Alla olevalta videolta voit katsoa tämän tapahtuman pikakelauksella.

Persialaisen kalenterin mukaan kevätpäiväntasauksen aikaan puolestaan juhlitaan uuttavuotta, juhlaa nimeltään Nowruz. Juhlinta alkaa kevätpäiväntasauksen aikaan ja jatkuvat noin 12 päivää. Uutta vuotta juhlitaan perheiden kesken nauttien juhla-ajan ruoista ja juomista. Juhlan juuret juontuvat yli 3000 vuoden taakse.

Japanissa molempien tasauspäivien aikaan keväällä ja syksyllä vietetään juhlaa nimeltään Ohigan (myös Higan ja Higan-e). Kevätpäiväntasaus ja syyspäiväntasaus ovat kansallisia pyhäpäiviä Japanissa. Buddhalaisen uskomuksen mukaan vainajat siirtyvät näinä päivinä maallisesta maailmasta valaistuksen maailmaan.

Kevätpäiväntasaus määrittelee pääsiäisen ajankohdan

Kirkon näkökulmasta kevätpäiväntasaus on tärkeä ajankohta, koska se määrittelee sen, milloin kyseisenä vuonna vietetään pääsiäistä.

Pääsiäisen ajankohta määritettiin aikoinaan vuonna 325 pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa. Tällöin päätettiin, että pääsiäisen ajankohta on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Päivämäärälliseksi ajankohdaksi määritettiin, että aikaisintaan pääsiäistä vietetään 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.

Kirkko kuitenkin määritteli kevätpäiväntasauksen ajankohdaksi kiinteän päivämäärän: 21. maaliskuuta. Tämän lisäksi täysikuu ei tarkoita tähtitieteellistä, almanakkaan merkittyä täysikuuta, vaan kuvitteellisen tasaisella nopeudella kiertävän Kuun täysikuuta.

Tieteen edistyessä kummatkaan näistä eivät enää päde: tiede on todistanut, että kevätpäiväntasauksella ei ole kiinteää ajankohtaa eikä Kuu kierrä Maata samaan tahtiin päiviin nähden. Jos kirkon vanhaa määritelmää noudatettaisiin täysikuun osalta, joinakin vuosina kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu osuu päivälle ennen kiinteää 21. päivän tasauspäivää.

Näin ollen tämä ”seuraava täysikuu” onkin maaliskuun 21. päivää seuraava täysikuu eikä vuosittain vaihtuvan kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu.

Pysyykö kananmuna pystyssä kevätpäiväntasauksena?

Kyllä. Mutta niin se pysyy myös vuoden muina päivinä.

Uskomus siitä, että kananmunan voi tasapainottaa pysymään pystyssä kapealla kärjellä juontaa juurensa antiikin Kiinan aikoihin. Tällöin väitettiin, että kevätpäiväntasaus on ainoa ajankohta, jolloin kananmunan pystyy tasapainottamaan täydellisesti.

Sittemmin monet ihmiset ovat tätä kokeilleet muinakin vuoden päivinä ja tasapainottaminen onnistuu aivan yhtä hyvin.

…Tai huonosti, riippuen hyvin paljon varmastikin kananmunan laadusta ja tasapainottajan käsien tärinästä.