Arkipyhät 2022

Vuoden 2022 arkipyhät

Vuonna 2022 on seitsemän arkipyhää, kun mukaan luetaan epävirallinen juhannusaatto:

• 6.1. Loppiainen (to)
• 15.4. Pitkäperjantai (pe)
• 18.4. Toinen pääsiäispäivä (ma)
• 26.5. Helatorstai (to)
• 24.6. Juhannusaatto (pe; ei virallinen)
• 6.12. Suomen itsenäisyyspäivä (ti)
• 26.12. Tapaninpäivä eli 2. joulupäivä (ma)

Vuoden 2023 arkipyhät löytyvät klikkaamalla tästä.

Mitä ovat arkipyhät?

Pyhäpäivät ovat kirkollisia juhlapäiviä. Niiden osuessa arkipäivälle (ma–la) puhutaan yleisesti arkipyhistä. Joillakin työpaikoilla saatetaan tosin joskus viitata myös ma–pe välille osuvia pyhäpäiviä arkipyhiksi, varsinkin jos viikonloput ovat kyseisillä työpaikoilla muutenkin vapaapäiviä.

Suomen laki määrittelee kirkolliset juhlapäivät kirkkolain 4. luvun 3 §:ssä:

Kirkolliset juhlapäivät

 

Kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä.

 

Juhlapäivien aika määräytyy niin kuin läntisessä kristikunnassa vanhastaan on ollut tapana. Kuitenkin juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19 päivää seuraavana lauantaina ja pyhäinpäivää lokakuun 30 päivää seuraavana lauantaina.

Lähde: Kirkkolaki, finlex.fi

Kun edellä mainittuja juhlapäiviä aletaan tarkemmin tutkailemaan, seuraavat pyhäpäivät osuvat tai saattavat osua tyypilliselle työviikolle (ma–pe):

• Uudenvuodenpäivä (1.1.)
• Loppiainen (6.1.)
• Pitkäperjantai (aina pe)
• 2. pääsiäispäivä (aina ma)
• Helatorstai (aina to)
• Joulupäivä (25.12.)
• 2. joulupäivä eli tapaninpäivä (26.12.)

Kirkollisista juhlapäivistä siis ainoastaan pääsiäispäivä ja helluntai eivät koskaan voi olla arkipyhiä, koska niitä vietetään aina sunnuntaisin. Juhannuspäivää ja pyhäinpäivää puolestaan vietetään aina lauantaisin, joten työpaikoilla, joilla lauantai olisi muutenkin vapaa, ei ylimääräisiä vapaita kerry. Toisaalta taas niillä työpaikoilla, joilla töitä tehdään, tulee näiltä päiviltä mahdollisesti työehtosopimukseen kirjatut lisät tai työaikamuutokset.

Kirkollisten pyhäpäivien lisäksi Suomessa vietetään kahta yhteiskunnallista, kalenteriinkin punaisella merkittyä juhlapyhää: vappua (1.5.) ja Suomen itsenäisyyspäivää (6.12.). Molemmat näistä ovat myös liputuspäiviä. Näistä kahdesta Suomen itsenäisyyspäivä on ainoa lakiin kirjattu virallinen palkallinen vapaapäivä silloin kun se normaalisti olisi työntekijän työpäivä; useissa työehtosopimuksissa myös vappu kuuluu tähän kastiin. Muiden arkipyhien korvattavuus joko rahallisesti, vapaapäivänä tai muuten työaikaa säätäen määritellään kunkin toimialan oman työehtosopimuksen mukaan.

Vaikka juhannus– ja jouluaatto eivät kuulu kirkollisiin tai valtakunnallisiin juhlapyhiin, ne ovat useilla työpaikoilla työehtosopimuksen mukaisia vapaapäiviä. Näistä juhannusaatto osuu joka vuosi perjantaille, koska juhannuspäivää vietetään aina kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. Jouluaaton paikka puolestaan vaihtelee vuosittain tietäen joinakin vuosina hieman pidempiä mahdollisia vapaita kuin toisina. Vuonna 2022 jouluaatto osuu lauantaille, joten kovin pitkää joululomaa ei ole tiedossa tänä vuonna.

Päivyrin juhlapyhät-sivulla voit tutustua tarkemmin suomalaisesta kalenterista löytyviin juhlapyhiin.

Arkipyhien lyhyt historia

Vielä ennen vuotta 1774 Ruotsin, ja siinä samalla Suomen, almanakka vilisi arkipyhiä. Kyseisenä vuotena kuitenkin yli puolet arkipyhistä poistettiin tai siirrettiin vuonna 1772 tehdyn kalenterimuutoksen vuoksi (kirkon vastusteluista huolimatta). Tämän siirtelyn ja poistelun syynä on oletettavasti ollut se, että työviikoista on haluttu kokonaisempia ja muutoksen ansiosta arkipäiville sattuu vähemmän vapaapäiviä. Maailman mittakaavassa tällainen kirkollisten juhlapyhien siirtely on hyvin epätavallista ja monissa muissa maissa vietetäänkin Suomea ja Ruotsia enemmän arkipyhiä.

Kalenterista poistettuja pyhäpäiviä:

• Apostolien muistopäivät
• Kiirastorstai
• Kanttaimaanantai ja kanttaitiistai (käyntipäivät; kolme helatorstaita edeltänyttä päivää)
• 3. ja 4. joulupäivä
• 3. ja 4. pääsiäispäivä
• Helluntaipäivä

Kalenterin siirrettyjä pyhäpäiviä:

• Kynttilänpäivä
• Mikkelinpäivä
• Pyhäinpäivä

Edellä mainitut kolme juhlapyhää löytyvät edelleen suomalaisesta kalenterista, mutta niitä vietetään kiinteinä viikonpäivinä. Kynttilänpäivää vietettiin ennen tasan 40 päivää joulun jälkeen, eli 2.2., mutta nykyään se sijoittuu 2.–8.2. väliselle sunnuntaille. Mikkelinpäivää vietetään 29.9., paitsi jos kyseinen päivä on arkipäivä; tällöin se siirtyy seuraavalle sunnuntaille (eli aika usein). Pyhäinpäivää ei vielä 1700-luvulla siirretty, vaan sen siirto tehtiin vasta vuonna 1955. Sittemmin sitä on vietetty nykyisellä paikallaan eli 31.10.–6.11. välille sijoittuvana lauantaina.

Täysin kadonneita eivät tosin joulupäivät numero 3 ja 4 ole. Jos 3. joulupäivä osuu sunnuntaille, se merkitään kalenteriin Apostoli Johanneksen päivänä eli 3. joulupäivänä. Viattomien lasten päivä eli 4. joulupäivä merkitään edelleen kalenteriin, osui se sitten mille päivälle tahansa. Pyhäpäivä se ei kuitenkaan enää ole.

Vuonna 1955 myös juhannuspäivä joutui siirtymään kiinteältä paikaltaan. Ennen sitä vietettiin aina 24.6., mutta kyseisenä vuotena se siirrettiin nykyiselle liikkuvalle paikalleen. Tällöin myös maallisemmalle kansalle hieman vieraampi päivä, Marian ilmestyspäivä, siirrettiin sunnuntaille; ennen sitä vietettiin aina 25.3.

Muutama siirto on tosin otettu takaisinkin. Vuonna 1973 loppiainen ja helatorstai siirrettiin lauantaille, jolloin jälkimmäinen sai myös nimen Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Kalenterista hävisi myös 2. helluntaipäivä ja kyseistä päivää edeltävä lauantai nimettiin helluntain valmistuspäiväksi. Nämä muutokset kuitenkin peruttiin vuonna 1992.