Annan päivä 9.12.

Kuka oli Anna?

Anna, tai Pyhä Anna, tunnetaan uskonnollisissa piireissä Neitsyt Marian äitinä ja Jeesuksen isoäitinä. Raamatussa ei ole lainkaan mainintaa hänestä, mutta tämä kuuluisa isoäiti mainitaan Jaakobin alkuevankeliumissa puolisonsa Joakimin kanssa.

Annalla ja Joakimilla kerrotaan olleen pitkä avioliitto takana ja he olivat omistaneet elämänsä uskonnolleen. Joakimilla oli tapana viedä suuria uhrilahjoja temppeliin, mutta kerran häntä ei otettu vastaan, koska hänellä ei ollut lapsia. Tämän seurauksena Joakim vetäytyi korpeen paastoamaan, kunnes 40 päivän jälkeen hänelle ilmestyi enkeli, joka kertoi, että hänen rukouksiinsa oli vastattu. Samaan aikaan toisaalla myös Annalle ilmestyi enkeli, joka kertoi hänelle tulevasta lapsesta. Näin sai alkunsa Neitsyt Maria.

Pyhä Anna Suomessa

Varhaisimpia säilyneitä merkintöjä Pyhän Annan palvonnasta on vuodelta 1424, kun hänet mainitaan Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa. Tällöin hänen päiväänsä vietettiin 15. joulukuuta. Annalla oli oma alttari Turun tuomiokirkossa ja hänelle perustettiin oma kilta, Pyhän Annan veljeys.

Pyhän Annan veistoksia ja kuvituksia on säilynyt aina 1400-luvulta saakka. Näissä Anna kuvataan usein lapsensa Neitsyt Marian sekä lapsenlapsensa Jeesuksen kanssa. Useimmissa kuvituksissa Maria istuu Anna-äitinsä polvella pitäen Jeesus-lasta sylissään.

On kuitenkin arveltu, että Annan legenda on saapunut Suomeen jo huomattavasti ennen 1400-lukua, koska hyvin pian Suomeen saapumisensa jälkeen Annan tarina sai uusia piirteitä, joissa hänet yhdistettiin metsänjumala Tapioon. Suomalaisissa sananparsissa Anna onkin elänyt ainakin 600 vuotta.

Anna mainitaan useissa itäkarjalalaisissa runoissa, joissa metsälle lähtevät miehet pyytävät häneltä suojelusta ja hyvää saalista. Voi siis olettaa, että Anna on saapunut jo paljon aiemmin itäisiä reittejä Suomeen ja vasta myöhemmin saapunut läntisille alueille.

Neitsyt Marian äidistä tulikin suomalaisten keskuudessa kuuluisa Annikki, joka tunnettiin myös esimerkiksi metsän emäntänä, Tapion piikana ja Päivölän miniänä. Kun metsästäjät lähtivät metsälle saalista pyytämään, he yleensä juttelivat ennen reissuaan Annikille esimerkiksi seuraavan loitsun tapaan:

Annikki metsän emäntä
avoa rahainen aitta
metsän linna liikahuta.
En minä pyhänä pyyvä,
aina arkena ajelen.

Annikki tunnettiin myös rikkauksien haltijana. Hän kantoi aina mukanaan kolmea avainta, joiden kerrottiin avaavan portit rikkauksiin. Kädentaitojakin Annikilta löytyi. Hänen kerrottiin kehräävän vaskisella värttinällä erivärisiä lankoja.

Kun Suomessa siirryttiin Ruotsin valtakunnan alla käyttämään yleisvaltakunnallista kalenteria vuonna 1708, Annan päivä siirtyi nykyiselle paikalleen eli 9. joulukuuta. Vuoden 1745 almanakassa Anna käväisi pikaisesti ”omalla paikallaan” eli 15. joulukuuta, mutta tämän jälkeen Annaa ja muita sukulaisnimiä on juhlittu nykyisellä paikallaan.

Roomalaiskatolilaiset puolestaan ajoittavat Annan päivän juhlinnan aivan toiseen ajankohtaan; he juhlivat Annaa 26. heinäkuuta. Perinteisesti ortodoksit juhlivat Annan nimipäivää 25. heinäkuuta, mutta nykyisin päivä saattaa ajoittua myös helmikuun 10. päivään, syyskuun 9. päivään sekä myös suomalaisen almanakan kanssa samalle päivälle eli joulukuun 9. päivään.

Annan päivän perinteitä

Kun Annan päivää juhlittiin vielä vanhalla paikallaan 15.12., oli tapana aloittaa jouluvalmistelut viimeistään ”annana”. Tapana oli mennä aikaisin edellisenä iltana nukkumaan, jotta talonväki saattoi herätä keskiyön vaiheilla leipomaan ja valmistamaan jouluoluita. Annan päivän perinteeseen kuului valmistaa joululeivät, joista yhteen tehtiin ”joulusilmät” eli muotoiltiin ihmisen kasvot leipään. Tämä leipä syötiin sitten jouluna. Eräs sanonta kuuluukin: ”Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan.”

Tapana oli myös kierrellä naapurustossa pyytämässä ruokaa. Lähes joka naapurista eväitä saatiinkin, koska anteliaisuus Annan päivänä takasi talolle sen, että leipä riittää läpi vuoden ja tulevista kalansaaliista tulisi runsaat.

Aikoinaan Annan päivää pidettiin myös vuoden pimeimpänä päivänä, joka näkyy myös useimmissa vanhan ajan sanonnoissa. Annan päivän yötä pidettiin niin pitkänä, että kotkatkin putoavat kolmesti oksalta. ”Annan aattona ja Lutin yönä kotka kolmasti putoaa hongan oksalta.” Sanonnassa Lutti (Luttu) viittaa Lucian päivään (13.12.), jota pidettiin Annan päivän aattona. Annan päivän ohella myös Lucian päivää pidettiin vuoden pimeimpänä aikana.

”Onpa yötä yökötellä Annan päivän aikaan.”